Kisakatua vuosien varrelta

On lyhytmuotoinen yhteenveto Kisakadulla asuneiden ja kasvaneiden - nykyään ei ihan niin nuorten - kokemuksista ja muistikuvista. Lisäksi valotetaan alueen historiaa sekä alueen asuttamisen taustoja. Alkuperäinen materiaali on koottu 11.8.2012 pidettyyn 60 -vuotistapahtumaan työryhmän Sirpa Koskinen, Maija Hassi, Tuire Lahdenperä (os. Niukkanen) ja Saku Metsälä toimesta. Koska kyseessä on suhteellisen pienen ryhmän tuotos, tullee se rikastumaan ajan myötä.

Kisakadun asutuksesta

Kisakatu on kuulunut alunperin Tyrvääseen, vieläpä koulupiirijaon mukaiseen Pohjois-Tyrvääseen. Kisakadun, Karjalankadun, Siikasuonkadun, Välikadun itäisen osan ja Urheilukadun halkoma alue tunnettiin ns. Pappilan pellon alueena. Nimitys johtunee siitä, että kyseinen maa-alue oli alun perin Tyrvään Seurakunnan omistuksessa, lisäksi Vanha Pappila sijaitsi ja sijaitsee edelleen kyseisellä alueella. Alueen rakentamispäätös on tehty 1940 -luvulla liittyen sodan jälkeiseen karjalaisten, rintamamiesten ja sotaleskien asuttamiseen. Maatalousministeriön asutusasiainosasto, päällikkönsä Veikko Vennamon johdolla, pakkolunasti maa-alueen Seurakunnalta ja luovutti kaavoitetun asuinalueen tarvitsijoille. Kisakadun ensimmäiset talot, Salonen ja Ojala, asutettiin Helsingin Olympialaisvuonna 1952.

Salosen talon rappausta valmistellaan kesällä 1952 naulaamalla olutpullon korkkeja seinään.

Yllä yhteenvetona Kisakadun talojen alkuperäiset ja nykyiset (2012) omistajat. Taulukossa esitetyt rakentamisvuodet ovat osin suuntaa antavia, sillä ainakin Mäenpään ja Ahon talot valmistuivat vasta vuosia rakentamisajankohdan alkamisen jälkeen. Esimerkiksi Mäenpään taloon muutettiin kyllä syksyllä 1957, mutta talo saatiin valmiiksi vasta 60 -luvun puolivälin tienoilla.

Kisakatu kartalla ja kuvassa

Pohjois-Tyrvää 1930 -luvulla. Kartasta näkyvät niin Vanha Pappila, kuin tiilitehtaan jäänteet. Kartalla näkyy myös Mantsun kentän yli kulkenut 20 kV sähkölinja ja "Kuuren tienhaara" Pappila -sanan oikealla puolella. Kuten myös Moision pelto, jonka eteläpäähän rakennettiin Koivuniemen eli Koikkarin kenttä.

Karhumäen veljesten ilmavalokuva 1930 -luvulta. Pappilan pelto oli rakentamatonta aluetta 1930 -luvulla, kuten oheisista kartasta ja ilmakuvasta voi havaita. Vanha Pappila näkyy kuvan oikeassa yläreunassa kuusikon keskellä, alueella oli ainoastaan yksi heinälato. Kuvassa näkyvän ladon tarkka maantieteellinen sijainti on pikkaisen epäselvä. Koskisen Heikki on kertonut purkaneensa tontiltaan Pappilan heinäladon taloaan rakentaessaan. Oliko kyseessä juuri kuvassa näkyvä lato, vai kuvanoton jälkeen rakennettu toinen lato on edelleen varmistamatta. Alue on vesijättömaata ja vahvasti savipohjaista. Esko Pietilä on kertonut Rautaveden vedenpinnan nousseen lähes Muistolan koululle saakka 1800 -luvun alkupuolelle saakka, mikä selittää maan savipitoisuuden. Tästä johtuen alueella oli aikanaan myös tiilitehdas Välikadun ja Urheilukadun risteyksessä sekä useita pienehköjä savipajoja Ammattikoulun länsipuolella. Viimeisin niistä oli Viljasen Kukkopillitehdas. Kirjallisuudesta löytyy mainintoja siitä, että joko kaikki tai ainakin osa Tyrvään kirkon tiilistä olisi valmistettu Pappilan pellon tiilitehtaalla. Rautavesi ulottui nykyiseen Sastamalan katuun aina 60 -luvun lopulle saakka, kunnes kaavakartassa näkyvän vesijättömaan täyttäminen aloitettiin.

Pappilan pellon kaavakartta. Vennamon aikaansaamaan kaavoitukseen liittyvät tontit tunnistaa 8^x –merkinnästä. Kuvassa on runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pappilan pellon tontit ovat tuplasti suurempia, kuin vasemmassa alareunassa Mantsun kentän ympärillä olevien talojen tontit. Muistolan koulu, Keskusurheilukenttä ja Ammattikoulu ovat vielä kaavoittamatta. Radan suuntainen kaistale välilä 8⁵ - 8⁹ eli Salosen kohdalta Lyytikäisen kohdalle on yhteismaata, joka on tarkoitettu alueen asukkaiden yleishyödylliseen käyttöön. Lyytikäisen kohta olikin monivuotinen pesäpallopyhättö. "Vennamon maat" jatkuivat radan pohjoispuolelle, Kimpanpään ja Heikkilän talot kuuluivat tähän alueeseen. Parhaillaan rakennettava Ammattikoulun uusi Pallohalli on näin ollen "Vennamon mailla". Pelureiden onkin syytä otella veteraanien hengessä!

Kisakatu maaliskuussa 1954. Kuvassa Hannu (pyörän tarakalla), Aune ja Heikki Koskinen. Aunen takin lievähkön pullotuksen syynä on maaliskuun lopussa syntynyt Tapio.

Kisakadun ja parin muunkin kadun ilmavalokuva vuodelta 1956. Lyytikäisen talon kohdalla näkyy höyryveturi. Keskusurheilukenttä ja Muistolan koulu ovat valmiit. Kuvan alareunassa näkyy toinen Härmän prunneista. "Kuuren tienhaara" ei ihan kuvassa näy, mutta liikenne sitä kautta oli vilkasta.

Rakentaminen 50 -luvulla

Moni asia oli sotien jälkeen erilaista, kuin tänään. Rakentaminen ja sen aikatauluttaminen ei ollut ihan niin tarkkaa puuhaa. Talonrakennus voitiin alkaa vuonna x ja sisään muutto tapahtui sitten vuonna y. Mikä tämä väli oli, riippui puhtaasti rakentajan mahdollisuuksista, eikä niinkään viranomaisten antamista aikarajoista. Kun sitten taloon muutettiin saattoi monikin paikka olla vailla viimeistelyä tai jopa kokonaan tekemättä. Hyvänä esimerkkinä tästä käy Kisakatu 6:n talo, jonka omisti alun perin Toini Mäenpää. Tontti oli hankittu 1950, talon rakentaminen alkoi heinäkuussa 1953. Talo valmistui "asumiskuntoon" syyskuussa 1957. Ensimmäiset asukkaat olivat vuokralle tullut Matti ja Keiju Metsälän perhe mukanaan kolme alle kouluikäistä poikaa. Talon varsinainen loppukatselmus pidettiin helmikuussa 1958, jolloin senaikainen rakennusvalvonta totesi seuraavaa: ”Tarkastuksessa hyväksyttiin rakennus kokonaisuudessaan otettavaksi käyttöön suorittamalla seuraavat täydennys- ja korjaustyöt: Ullakkokerros: yksi huone kokonaan rakentamaton, toinen huone keittiönä keskeneräinen. Kellarikerros keskeneräinen. Sauna + pukuhuone kunnossa, vuoraus puuttuu. Varauloskäynti: portaat ullakolta puuttuu. Ulkoportaat puuttuu, samoin kellariporras”.

Mäenpään talon ensimmäisiä vuokralaisia: Ilkka, Saku, Markku ja Keiju Metsälä 1957-1958 taitteessa.

Paluumuuttajia

Kisakatulaisissa on neljä paluumuuttajaa. Ensimmäinen paluumuuttaja oli Metsälän perhe, joka muutettuaan pois vuoden 1958 alussa, rakensi omakotitalon Kisakatu 7:ään vuonna 1960. Toinen paluumuuttaja Laila Penkkimäki os. Pohjolainen, joka asuttuaan hetkenaikaa Timon kanssa kotitalossaan, muutti syksyllä 1965 Puistokadulle ja sieltä kaksi vuotta myöhemmin takaisin. Kolmas on Ylösen Aulis, jonka perhe muutti Kisakatu 6:een Metsälän perheen jälkeen 1958. Asuttuaan Kisakadulla kaksi vuotta, he muuttivat pois 1960. Appe palasi Kisakatu 15:sta oman perheensä kanssa 1980 -luvun lopussa. Neljäs paluumuuttaja on Koskisen Sirpa. Hän syntyi Koskisen perheen jo asuessa Kisakadulla ja palasi juurilleen 2000 -luvulla.

Vuokralaisia

Vanhemman pään talot ovat kaksikerroksisia ns. rintamamiestaloja. Näissä taloissa on yläkerrassa tyypillisesti 1-2 asuinhuoneistoa. Pienet palkat ja isot velat edesauttoivat kiinnostusta ottaa vuokralaisia. Useassa talossa olikin vuokralaisia aina 80 -luvulle saakka. Vuokralaiset olivat useimmiten joko työssäkäyviä vammalalaisia tai kauppalan/kaupungin ulkopuolelta opiskelemaan tulleita ammattikoululaisia.

Kotiapulaisia

Päivähoito oli 50- ja 60 -luvuilla vielä lapsenkengissä. Lisäksi perheenäidit tekivät vasta lähtöä työelämään. Työssäkäyvät äidit joutuivat pohtimaan kotihoidon mahdollisuuksia. Mahdollisuus hyödyntää nuoria tyttöjä kotiapulaisina tuli avuksi tähän pulmaan. Useassa perheessä olikin tämän myötä kotiapulaisia hoitamassa alle kouluikäisiä lapsia. Koulukynnyksen ylittämisen jälkeen lapset liittyivät kadulla vellovaan massaan, joka piti huolen omistaan.

Verstaita

Kisakadulla toimi myös pienyrittäjiä. Vilho Ojalalla ja Sakari Petmanilla oli verstaat, minkä lisäksi Helmi Pennanen teki tilaustöitä kutomakoneellaan Lyytikäisen talossa.

Helmin verstas rakentui tai nykykielellä sanottuna integroitui Lyytikäisen taloon sen valmistuttua. Ojalan puuverstas valmistui ilmeisesti talon tekemisen yhteydessä, sillä se näkyy vuoden 1956 ilmavalokuvassa. Petmanin verstas rakennettiin 60 -luvun alussa. Merkittävä pesämuna sen perusrahoitukseen tuli Petmanien myytyä omistamansa tontti Metsälän perheelle.

Helmin tuotokset näkyivät ihmisten päällä. Ojalan Vilho teki puusta kaikenmoista. Eräitä monivuotisia tuotteita olivat niin isot, kuin pienet kynttilänjalat, joita löytyi useasta kadun talosta. Vilholla oli vankka osaaminen myös puulelujen tekemisessä, sillä olihan hän työskennellyt Salmin Lelutehtaassa jo ennen sotia. Salmin Lelutehdas oli toiminut Nälkälänmäessä samassa kiinteistössä, jossa myöhemmin toimi Chippendahl ja nykyisin Jukka Järvinen. Chippendahlin perustajia olivat Yrjö Mäkinen, Olavi Kaski, Vilho Ojala ja Väinö Ojala. Puuleluosaamistaan Vilho hyödynsi myös Kisakadulla. Ainakin Hietaniemen Velillä, Metsälän Ripellä, Hassin Ekellä ja Ala-Talan Antilla oli käytössään Ojalan puuverstaan tuotantolinjalla valmistetut hopat ja/tai mersut.

Petmanin verstaassa tehtiin monenmoisia metallitöitä. Ainakin alkuvaiheessa leijonan osan tuotannosta söivät putkijakkarat, joita oli käytössä lähes jokaisessa Kisakadun kodissa.

Kuvassa näkyy Hietaniemen Veli, Tessu ja Velin Hoppa -merkkinen auto. Hoppa oli Ojalan Vilhon alkupään tuotantoa. Sen tunnisti puolipyöreästä nokasta. Toinen merkittävä ominaisuus tässä sarjatuotannon alkupäässä oli kippaamaton lava.

Joitakin vuosia myöhemmin Ojalan Vilhon tuotekehitys toi markkinoille, asiakaspalautteiden johdosta, lippulaivansa Mersun. Sen nokka oli tylppä ja Mersun lava nousi kippausasentoon. Hassin Eke ylpeänä esittelee Mersuaan Maijalle.

Viimeisin Vilhon käsistä koskaan maailmalle lähtenyt ajoneuvo on Ala-Talan Antin käsissä. Antti sai sen jo Vilhon lopetettua tuotantotoiminta ja jäätyä eläkkeelle. Auto on nykypäivän termeillä ns. tuunattu versio - toista samanlaista ei löydy maailmasta. Se on koottu sekä Hopan että Mersun osista ja on todellinen käsintehty kaunokainen, jossa kulminoituu Salmin Lelutehtaan opit. Auto on lähes 40 vuotta vanha ja sitä säilytetään Antin vanhemmilla.

Arjen touhua ja jopa sukseetakin

Kisakatu sellaisenaan oli erinomainen paikka niin jalkapallon, kuin jääkiekon jalkapelien pelaamiseen kiekon ja/tai pallon kanssa. Näihin peleihin ei koskaan ollut ongelma saada pelaajia. Suurimman haasteen toi tiellä kulkevat autot, jotka - varsinkin talviaikaan – pilasivat monet maalitolpat ajamalla niiden yli. Sellaisia kuskeja, jotka osasivat kiertää tolpat niitä rikkomatta, arvostettiin muita korkeammalle. Jääkiekko oli kaikista suosituin joukkuepeli. Vanhemmat pojat kulkivat Koivuniemen kentän ja Mantsun kentän kautta Kalssuun saakka.  VaPSin keltamustaa ampiaispaitaa jääkiekossa kantoivat ainakin Lyytikäisen Henka, Sello, Koskisen Tassa, Liuksialan Käkä, Metsälän Make, Pämpä, Saku ja Ripe, Hietaniemen Näppä ja ehkä joku muukin.

Siikasuonkadun ja Välikadun kulman rakentamaton tontti sekä Lyytikäisen talon ja radan välinen alue olivat todistamassa lukuisia nelimaali- ja perspolttopelejä. Myös Ahon talon ja Kivelän välistä aluetta hyödynnettiin samoihin tarkoituksiin. Pelattiin ja leikittiin sitä monia muitakin juttuja, kuten kymmentä tikkua laudalla, peiliä ja twistiä. Yhtenä muiden muassa oli Lyytikäisen mäki, jonka huomattava korkeusero mahdollisti huiman mäenlaskun niin polkuautoilla, kuin erilaisilla kelkoilla ja suksilla.

Kaksi metsäsaareketta: Lyytikäisen ja Kallion välinen viidakko sekä Karimäen mettä, mahdollistivat inkkari ja länkkäri -hommat sekä puukon käytön opettelun. Edellä mainittuja ajatellen tuntuu jotensakin hölmöltä, että tämän päivän lapsille pitää järjestää ohjattua tekemistä!

Urheilusaavutuksissa kaksi nousi yli muiden kiiltäviä mitaleita ajatellen. Lyytikäisen Veijo eli Henka oli voittamassa Vammalan Kisan, alunperin Tyrvään Kisan, toista nuorten Suomen Mestaruutta lentopallossa 1969. Tämän lisäksi Henka oli Kisan miesten kantavia voimia, joukkueen saavuttaessa kaksi hopeaa ja pronssin vuosina 1974-1976. Metsälän Ripe voitti kolme henkilökohtaista Suomen Mestaruutta suunnistuksessa vuosina 1974-1979. Ensimmäisen johdosta Ripe valittiin Vammalan vuoden urheiluksi 1974.

Kisa avasi historiansa ensimmäisen SM -sarjakauden oheisella ryhmällä. Edestä taakse: Lasse Ryyppä, Seppo Rantanen, Markku Raittila, Kari Touronen, Jussi Kallio, Teuvo Rantanen, Arto Mäkinen, Pauli Kimpanpää, Pauli Forsblom, Seppo Kimpanpää, Veijo Lyytikäinen ja valmentaja Jorma Tervamäki.

Järvisen Tommi palkitsemassa Vammalan parasta urheilijaa vuodelta 1974.

Lemmikkejä

Lähes jokaisessa talossa oli jonkilaisia lemmikkejä. Oli koiria, kissoja, undulaatteja, variksia, naakkoja, oravanpoikia, hiiriä ja vaikka mitä. Jostain kumman syystä koirat osuivat samaan kohtaan katua. Hietaniemellä oli seropi -rotuinen Tessu, Metsälässä kettuterrieri Turre. Petmanilla oli maseja. Ensimmäinen Masi oli seropi, muut olivat samojedejä. Ilmeisesti Petmanilla oli tärkeämpää koiran nimi, kuin rotu. Koirien elämä muutenkin oli helpompaa ja vapaampaa, kuin nykyisin. Erityisesti kevättalvisin ne vaelsivat laumoina pitkin katuja johtohahmomaan Pohjan Rex -niminen ajokoira, jonka käyttäytymisestä laumassa kadun pikkuväki oppi elämän perustoja.

Turre Hohkon Jokken ja Ripen rapsutettavana.

Radan ja Ahon talon välissä on oheinen, keskeltä halki oleva kivi. Kivi oli jotensakin taianomainen ja mukuloita puoleensavetävä, sinne on matkannut lähes jokainen kadun kasvatti kotona äidin, mummun ja/tai jonkun muun tekemien eväiden kanssa retkelle. Väliin sitä hyödynsivät Lousajan mukulatkin.

Kisakadun 60 -vuotisen historian kunniaksi Koskisen Sirpa haastatteli kadun ensimmäistä asukasta, Salosen Eilaa 30.7.2012.

Aluksi ikävöin takaisin keskustaan - olo oli yksinäistä

Sodan jälkeen he asuivat Olavin kanssa Valto Hellinin talossa Marttilankatu 39:ssa. Olavin synnyinkoti oli Kallialassa, minkä vuoksi Olavi halusi rintamamiestontin juuri Kisakadulta. Eila toivoi tonttia Kukkurin syrjästä, jossa myös oli tontteja tarjolla, sillä Kukkuri olisi ollut lähempänä hänen kotikontujaan Storminkylässä. Olavin kanta kuitenkin voitti.

Vuonna 1951 kaivettiin Salosten tontin kuoppa, joka viimeisteltiin lapiotalkoilla. Olavin kaverit Varikolta olivat talkoissa myös Helsingin Olympialaisten 1952 aikaan. Radio piti hommata, että talkoolaiset kuulivat kisat samalla kun tekivät töitä, Eila muistelee.

Salosten talossa oli alkuun ulkovessa. Vesi kannettiin sisälle eikä viemäriä ollut. Vesi- ja viemäriasiat Kisakadulla saatiin Eilan muistin mukaan kuntoon vasta pari kolme vuotta myöhemmin kun Muistolan koulu rakennettiin. Salosilla oli onneksi jo rakennusvaiheessa varattu koppi sisävessalle.

¬Talkoita oli vuoron perään talossa ja toisessa. Se oli raskasta aikaa, Eila muistelee. Miehet olivat päivät töissä ja illalla rakennettiin taloja. Kotiäidit hoitivat jatkuvasti kasvavaa lapsilaumaa, pitivät tarkan markan taloutta ja valmistivat talkoomiehille ruokaa.

Aika oli myös taloudellisesti raskasta. Lainan saanti kodin rakentamista varten oli vaikeata, aivan toista kuin nyt. Talolainalle piti saada tietystikin takaaja. Eikä sellaiseksi kelvannut toinen samassa tilanteessa oleva köyhä rakentaja vaan takaajan piti olla hyväniminen, varakkaampi, Eila muistelee.

Kun talo sitten valmistui ja alettiin elää Kisakadun arkea, Salosen perheessä oli jo kolme tytärtä. Eilan päivät kulkivat tuttua rataa. Hellaan sytytettiin valkee aamulla, muksut lähetettiin kouluun. Joka päivä kävin kaupassa.

Eila kertoo ikävöineensä ensimmäiset Kisakadun vuodet takaisin keskustaan. Täällä ei silloin ollut ketään. Katselin ikkunasta ulos ja mietin, että eikö sieltä kukaan tule. Olo oli yksinäistä. Vasta kun Huhtaniitty rakensi talonsa Eilan ikävä helpotti, sillä hän sai seuraa naapurista.

Kisakadun kuvia muutamin kommentein

Keinuttelua Salosen pihalla. Keinussa istuvat Terhi ja Matilda Salonen. Matilda on Olavin äiti ja Terhin mummu. Takana näkyy Kisakatu ja Vilanderin talo.

Salosen Olavi tikanheitossa 50 -luvun lopulla. Olavin kanssa tikkaa heittää Arvo Yli-Houhala, Olavin Marjatta-sisaren aviomies. Tikkapaikalla on nykyisin Puusan talo. Oikeassa yläreunassa näkyy Mäenpään talo.

Keväällä 1961 Metsälän Ilkka ja Saku takakuistin rappusilla.

Hassin Maija hyödyntää veljeään Ekeä leikissä, tai sitten Eke on onnistunut uunottamaan Maijaa kuskaamaan itseään - tiedä häntä!

Kuvassa vasemmalta: Paula, Erkki ja Maija Hassi. Kyseessä on ainutlaatuinen kuva Pikinokan eli nykyisen Tervakallion leirintäalueen uimarannalla olleesta vinosta männystä. Mänty kasvoi noin 30 asteen kulmassa maahan nähden ja mahdollisti näin ollen pikku kakaroiden kiipeämisen puuhun. Kyseinen huvi oli makoisaa herkkua etenkin alle kouluikäisille. Uimaranta oli ennen nykyisen aallonmurtajan rakentamista laakea kallioinen alue, jonka kiveyksellä oli vuosikaudet ilmeisestikin venetervaa. Tästä tuli nimi "Pikinokka". Poikkeuksellista on myös vinossa männyssä kotiaan pitävä hevosmuurahaisyhdyskunta. Hevosmuurahaisia ei ollut missään muualla Vammalan alueella. Väitetään, että myöhemmin hevosmuurahaisia olisi ollut myös Vanhan Pappilan puustossa, jonne ne olisi tuoneet jotkut Lousajan kaverit nimenomaan Pikinokan yhdyskunnasta. "Hevosmuurahainen (Camponotus herculeanus) on suurin muurahaislaji Suomessa. Sen pituus vaihtelee 6−18 millimetriin. Hevosmuurahaiset eivät syö puuta, mutta ne kaivavat siihen käytäviään. Hevosmuurahainen on suuri tumma vahvaleukainen muurahainen, jolla on punertavaa sävyä raajoissa ja tuntosarvissa. Nämä muurahaiset asuvat tavallisesti havupuiden sisällä (sekä elävien, että kuolleiden)".

Selinin pihassa järjestettiin kesäisin telttakokouksia. Oheinen kuva on vuosilta 1967 tai 1968. Kyseessä on jokin erityinen tapahtuma, sillä siihen on osallistunut lukuisa joukko Kisakadun ja Välikadun mukuloita. Takarivistä vasemmalta: Mirja Kolehmainen, Hannu Koskinen, Timo Koskinen (hartioilla), Jukka-Pekka Selin, Esa Ronkainen (selässä), ?, Eero Laaksonen, ?, Ilkka Metsälä, ? Mäenpää ja Pirkko Laaksonen. Viisi poikaa tyttöjen takana keskeltä oikealle: Kalle Kolehmainen, Saku Metsälä, Pekka Laaksonen, Markku Mäkinen ja Markku Metsälä. Neljä tyttöä keskellä vasemmalta oikealle: Marjut Mäkinen, Terhi Salonen, Sirpa Koskine ja Maija Hassi. Eturivi vasemmalta oikealle: ?, ?, Raija Kolehmainen, Jouko Hohko, ?, Matti Mäkinen, ?, ? Tuire Niukkanen, Päivi Niukkanen, Risto Metsälä ja Veli-Matti Selin.

Aika moni oli mukana myös 11.8.2012. Kuvassa vasemmalta oikealle: Ilkka Metsälä, Markku Metsälä, Airi Nieminen, Hannu Koskinen, Risto Metsälä, Saku Metsälä, Sirpa Koskinen, Pekka Penkkimäki, Jukka-Pekka Selin, Tapio Koskinen, Veli-Matti Selin, Antti Ala-Tala, Tuire Niukkanen, Erkki Hassi, Maija Hassi ja Timo Koskinen. Kuvasta puuttuvat Tuija Penkkimäki ja Marja Nieminen.

60 -luvun puolivälissä alkoi pihoihin ilmestyä eri merkkisiä autoja. Niukkasen Tuire, Eira ja Päivi poseeraavat uutukaisen Morris Minin vierellä.

Kauppaleikit olivat suosittuja. Olihan Sastamalankadulla sekä Toiviaisen kauppa että Sainion kauppa. Tässä kaupassa Hassin Maija on kauppiaana apureineen.

Harjoittelujakson jälkeen Niukkasen Päivikin avasi oman liikkeen.

Sirpa, Päivi ja Maija lumileikeissä.

Tuire, Outi ja Päivi. Takana näkyy Kivelän talo ja sen oikealla puolella Ammattikoulun alkuperäinen pallohalli.

Ripe ja Eke lumihommissa Ahon talon kupeessa.

Kaksipyöräiset ja vauhdinhurma veti kisakadun porukkaa puoleensa. Kuvan pyöräjengi piti järjestystä  60 -luvun loppupuolella. Vasemmalta: Timo Koskinen, Päivi Niukkanen, Tuire Niukkanen ja Tuija Penkkimäki.

Mopoista kaikki lähti liikkeelle. Kuvassa Hietaniemen Näppä on päässyt, ties monennenko kerran, Sello prätkän päälle. Kyseessä oli Sellon toinen pyörä. Kadun kunkuksi nousi myöhemmin 500 cc Kawasaki, joka kulki saman kuin, mitä mittari näytti eli 200 km/h.

Näpällä on mieluinen herätys 15 -vuotispäivänä!

Born to be Wild! Aika kuluu ja vehkeet tulee järeemmiksi!

Alkuperäisten rakentajien mukulat

Pauli Lyytikäinen
Irja Lyytikäinen
Raimo Lyytikäinen
Veijo Lyytikäinen
Anneli Mustanoja
Juha Mustanoja
Irma Ojala
Jukka-Pekka Selin
Veli-Matti Selin
Marja Nieminen
Airi Nieminen
Maija Hassi
Erkki Hassi
Päivi Niukkanen
Tuire Niukkanen
Hannu Koskinen
Tapio Koskinen
Sirpa Koskinen
Timo Koskinen
Jyrki Kivelä
Reijo Kivelä
Virve Kivelä
Tuija Penkkimäki (toista polvea)
Pekka Penkkimäki (toista polvea)
Laila Pohjolainen
Aili Pohjolainen
Raili Pohjolainen
Kari Liuksiala
Veli Hietaniemi
Markku Metsälä
Ilkka Metsälä
Saku Metsälä
Risto Metsälä
Antti Ala-Tala
Tero Ala-Tala
Erkki Petman
Maisu Petman
Jyri Puusa
Päivikki Suominen
Raija Salonen
Tarja Salonen
Terhi Salonen
 

Kuvat:

Ilkka "Pämpä" Metsälän kuva-arkisto
Eila Salosen kuva-arkisto
Tapio Kasken kartta-arkisto
Selinin perheen kuva-arkistot
Hassin perheen kuva-arkistot
Koskisen perheen kuva-arkistot
Niukkasen perheen kuva-arkistot
Hietaniemen perheen kuva-arkistot
Metsälän perheen kuva-arkistot
Jorma "Nakke" Tervamäen kuva-arkistot
 

Paluu pääsivulle!