Miehiä vuosien takaa!
Hohkon Jokke asui aikanaan Välikadulla. Sillä samalla kadulla, jonka varrella on myös Mantsun kenttä. Välikadulla on sellainen historia, että se rakennettiin jostain syystä kahdessa osassa. Ensin tehtiin läntiset ja itäiset osa. Läntinen osa rajoittui Varikontiehen ja Luhdankatuun, itäinen osa rajoittui Urheilukatuun ja Siikasuonkatuun. Myöhemmin tapahtui se suuri ihme, jolloin Välikatua jatkettiin Välikadulta Välikadulle! Huh, huh - monimutkaista, mutta näin kävi!
Joken kotitalon tontti rajoittui kulmittain meidän tonttiin. Veljeni Risto eli Ripe ja Jokke ovat tismalleen saman ikäiset ja heistä tuli jo alle kouluikäisinä varsinainen tutkapari. Näin ollen Jokke pyöri meillä monet vuodet. Molemmat veijarit olivat myös valmennuksessani edustaen kuninkaallista Nappulaliigan HJK -joukkuetta, jonka kotikenttä oli tietenkin Mantsu. Samaan porukkaan kuuluivat myös Mäkelän Pikkis, Karlssonin Jukka, Rahkolan Juha, Kimpanpään Jari, Lahtivirran Make ja Jape, Heikkisen Juha, Männistön Poku, Kursin Juha ja Syrenin Jussi. Kovia jätkiä oli niin monta, että penkkiä sai välillä lämmittää pitkäänkin, kun siihen aikaan ei tunnettu näitä Nuori Suomi - juttuja, tai ainakaan valmentaja ei tuntenut! Jääkiekossa Jokke kuului kuuluisaan Waahteran Aarren luotsaamaan "Lukon tappaja ikäluokkaan".
Jokke kävi kuusi luokkaa Muistolaa, kunnes perhe muutti Raisioon syksyllä 1974. Sen jälkeen näin hänet viimeisen kerran vuonna 1977. Tuolloin Jokke oli pelannut Raisioon muuton jälkeen pari vuotta TPS:ssä Juuso Wahlstenin "Lokit -ryhmässä". Viime tapaamisen aikaan lätkä oli vaihtunut viuluun, myöhemmin kuulin Joken soittavan bassoa Sielun Veljissä.
Vierähti 32 vuotta ilman sen kummempaa kontaktia. Reilu kuukausi takaperin miehen nimi ja kuva ilmestyi Hesarin juttuun, jossa kerrottiin Helsingin viimeisen yleisen saunan vaihtaneen yrittäjää. Sain kontaktin tätä kautta ja eilen testasimme Joken kanssa Hermannin saunan! Leppoisissa löylyissä oli mukava saunoa, sinne vaan tyrvääläiset testaamaan sankoin joukoin!
Parissa tunnissa ei tietenkään päästä keskusteluissa pintaa syvemmälle, mutta ei se mies ollut miksikään muuttunut, mitä nyt kalenterivuosia oli tullut lisää. Lyhyenä yhteenvetona voidaan todeta Joken siirtyneen Raisiosta Tukholmaan kolmeksi vuodeksi, josta hän palasi 1982. Tästä alkoi soittoputki Siekkareissa ja välillä Leningrad Cowboyissa. 90 -luvulla mukaan tulivat myös muunlaiset työt ja lopulta hän päätyi kivialan yrittäjäksi, josta tulee nykyisin pääelanto. Soittokeikat ovat olleet 2000 -luvulla lähes nollatasolla. Joken perheeseen kuuluu parempi puolisko Jaana sekä neljä jälkeläistä ikähaitarissa 10-24 vuotta.
Kun kysyn, keitä hän Tyrväältä muistaa? Vastaa mies, että moniakin kavereita, mutta jos aloitan niistä naapuritalojen jannuista, niin Ripe, Elorannan Jaska, Hassin Eke, Mäkisen Matti, Venetin Harry, Mäkisen Jouni ja Heikkosen Hape. Ainoa, jonka olen jälkeenpäin nähnyt on Jalosen Neppari. Tämä tapahtui Turussa 80 -luvun alkupuolella.
Nähdäänkö Jokke kevään suurtapahtumassa, MM-Killissä ja Poikain Päivällä, selviää tulevalla viikolla. Kontaktit ovat nyt avattu, joten tarinat ja tapaamiset eivät jää tähän, toteaa mies.
Jokke lauantaina 14.3.2009 Hermannin saunassa.
Jokke, Turre ja Ripe Kisakadun takapihalla joskus 70 -luvun taitteessa.
Hohkon Jokke ei ollut Ilveksen, vaan Tapparan kannattaja. Jokke on menossa Mantsuun perinteisellä polkupyörämenetelmällä, johon kuuluun äidin Tunturin lainaaminen ja luistimien laitto jalkaan jo kotona. Jokken käyttämät punaiset puiset teräsuojat olivat aikansa myyntimenestys. Tällä kerralla nuorimies oli poikennut Kisakadulla hakemassa Ripeä mukaan. Kuva on otettu Kisakatu 4:n eli Ala-Talan kohdalla. Jokke otti yhteyttä kuvan julkaisemisen jälkeen ja loivensi hivenen kuvan kertomaa: "En itse asiassa ole ollut koskaan Tapparan kannattaja. Takki on isonveljen, Tapsan, perua. Perheemme oli jo silloin aikaansa edellä harrastamalla kierrätystä!"
Lähteet:
Ilkka Metsälän kuva-arkistot
Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kuva-arkistot