Saskyn halli noussee Ratakadun varteen

"Sastamalan koulutuskuntayhtymän ja Sastamalan kaupungin yhteinen liikuntahalli tehdään todennäköisesti Ratakadun ja rautatien väliselle alueelle, vastapäätä urheilukenttää. Rakennusarkkitehti valikoi hallille paikan neljästä eri vaihtoehdosta ja pitää Ratakadun vartta parhaana.” Lue lisää lehdestä, kirjoitettiin Tyrvään Sanomien webbisivuilla joku aika sitten.

Pallohalli Karimäen mettään tuli ensimmäisenä mieleen, kun tajusin, mikä on viimeisin pallohallin sijoituspaikka. Itse pallohallin rakentamispäätös tuli kokolailla puskista. Varsinkin, kun lähes kaikki urheiluun liittyvät investoinnit ovat olleet jäissä jo pidempään – Kalssun uimalaitoksen kunnossapitoonkaan ei massia tuntunut löytyvän. Onneksi nyt kuitenkin saatiin varaus budjettiin. Reilut kolmekymmentäviisi vuotta takaperin pallohallille olisi ollut ihan urheilullisetkin perusteet.

Pallohallin sijoituspaikka on neljän tontin muodostama metsäinen alue, joka sijaitsee Ratakadun ja rautatien välisellä alueella. Sitä halkoi vielä 70 –luvulla Siikasuonkadun jatkeena ollut tie, joka meni radan yli tasoylikäytävänä ja jatkui siitä Kimpanpään ja Urheilukentän pohjoispuolelta opettaja Härmän talolle ja siitä Muistolan koululle. Ennen opettaja Härmän taloa oli muutamia taloja, joissa asuivat mm. Kissa-Aune ja Nurkka-Jussi. Reunasen Hannu ja Olli ovat kuulemma asuneet samaisessa talossa ennen Nurkka-Jussia.

Palloiluhallin asemaakaavakartta. Pampa asuu kuvan alareunassa. Termin "406 Pappilan kylä" kohdalla Karimäen mettä oli ehkä parhaimmillaan.

Asuin kesästä 1960 alkaen Kisakatu 7:ssä, josta tähän paikkaan on reilu kivenheitto. Karimäen mettä tuli tutuksi isompien poikien avustuksella 60 –luvun alkuvuosina. Neljällä tontilla oli neljä taloa. Lähinnä rataa tontilla 8:4 oli ja on vieläkin Kimpanpään talo. Tontilla 8:3 oli Heikkilän talon, johon 60 –luvun lopussa muuttivat Nikkaset. Tontilla 14:0 oli talo, jossa asuivat Karimäet. Tämän vuoksi alue sai nimekseen Karimäen mettä. Karimäkien muutettua Lousajaan 60 –luvun puolivälissä kyseiseen taloon muutti ”Texas-Jimmy” Tuominen perheineen. Viimeisellä tontilla 2:9 oli Viljasen talo.

Karimäen mettässä käytiin alkuunsa kyläpäällikkö Veijo ”Henka” Lyytikäisen johdolla, myöhemmin sitten meidän nuorempien jannujen kesken. Henkan koti oli radan toisella puolella Kisakadun ja Karjalankadun taitekohdassa. Henka jotenkin hanskasi alueen jätkiä kiinnostavia asioita. Isompia jätkiä oli Henkan lisäksi Kimpanpään Pampa, Kiuas, Raimo ”Tiirikka” Nikkanen, Sello, Koskisen Hannu ja Tapsa, meidän Ike ja Make, Mäkisen Tapsa, Ronkaisen Jussi, Heikkilän Klasu, Niemelän Riku, Karimäen Pena, Myllymaan Make, Pekka ”Kettu” Valkama ja eiköhän Vuorisen Pepekin siellä pyörinyt. Samaa kokoluokkaa olivat Ronkaisen Elli ja Olli, Hannikaisen Markku ja Antti, Karimäen Jukka, Viljasen Mikko, Rantalan Kari, Venetin Harry, Mäkisen Hösö ja Hietaniemen Veli. Oikein tosi isoja jätkiä, joiden kanssa me nöösipojat ei oikein mitään tehtykään, olivat Karimäen Lasse, Niemelän Tirpi, Heinosen Matti, Henkan isoveli Raimo ja Kimpanpään Sävi.

Karimäen mettässä muistan nähneeni ensimmäisen haukan jalan – Niemelän Rikulla oli semmoinen. Kun jalasta törröttäneestä jänteestä veti, varpaat kouristuivat ja kynnet tulivat ulos! Missä itse jalan omistaja oli, siitä meillä ei ollut tietoa, eikä se itse asiassa siinä vaiheessa kiinnostanutkaan. Toinen mielenkiintoinen juttu oli suurin piirtein Kimpanpään talon kohdalla metsässä ollut ”Killikivi”. Kivi oli sellainen vajaan metrin korkuinen yhdeltä sivultaan tasaseinäinen. Kiveä vastaan pelattiin samaa Killiä, jota pelattiin Muistolan koulun kivijalkaakin vasten. Kuparisella pennin rahalla heitettiin seinään ja toisella perään. Jos osui kaverin rahaan, sai killin ja samalla rahan itselleen. Tämä sama periaatehan toimii kaukalossa jääkiekossa pelattavassa Laitakillissäkin.

Karimäen mettä oli merkittävä paikka itselleni aina kansakoulun loppuun saakka, sillä siinä vaiheessa oma reviiri laajeni niin paljon, että tässä paikassa ei aikaa enää ehtinyt viettämään. Koska Ratakatua ei vielä silloin ollut, niin Viljasen talon takaa aukesi käyttöömme laaja Härmän heinä- ja viljamaa, jota halkoi Valtsukka. Monenmoisia juttuja siellä tuli tehtyä. Alueen taloista ei taida olla enää jäljellä, kuin Kimpanpään talo. Nikkasten asuttama talo on purettu jo vuosia sitten, kuten käsittääkseni ”Texas-Jimmyn” asuttama talo ja Viljasen talo paloi Lönnquistin Osmon sitä asuessa.

Tämän paikan kaverit ovat häipyneet, kuka minnekin, paitsi Pampa, joka asuu kotitalossaan. Viljasen Mikon tapasin viimeksi intissä 30 vuotta takaperin. Mikko oli vääpelinä viestikomppaniassa. Etupeltoon kerrottiin vääpelin olevan tiukka ja vaativa, mutta hyvin pärjäsin ”herra vääpelin” kanssa niissä hommissa, mitä hänelle piti tehdä.

Tässä kuvassa Karimäen mettä näkyy Urheilukentän itäpuolella, kuten tasoylikäytävä Kimpanpään kohdalla.

Viikatemiehen töitä ja läheltä piti tilanteita

Kun Kimpanpään tasoylikäytävältä katsoi Aseman suuntaan, näkyi Ammattikoulun ylikäytävä ja vastaavasti Karkun suunnassa näkyi Lousajankadun ylikäytävä ja sen takana Riipan talon huitteilla ollut vastaava. Tällä alueella sattui valitettavasti useita kuolemantapauksia, neljä poikaa tuli tapaturmaisesti tiensä päähän. Ihan tarkkaan en tapahtumien aikajärjestystä muista, mutta tapahtumat kylläkin. Luokkaa ennen 60 -luvun puoltaväliä kaksi nuorta poikaa jäi moottoripyörällä junalla alle Ammattikoulun ylikäytävällä, sitten kolmas poika kohtasi tiensä pään Riipan ylikäytävällä mopolla ja viimeksi nuorin heistä päätyi jalkapallon kanssa auton alle Ratakadulla Ammattikoulun risteyksessä.

Alueella tapahtui useita ”läheltä piti -tilanteita”, joista muutama tulee mieleen. Koulukaveri Avi kirjoitti Tyrvikseen yltäneen aineen liikennekäyttäytymisestä mm. tasoylikäytävällä. Sattuman satoa, että Avin isä ajoi autolla junan eteen Lousajankadun ylikäytävällä kuitenkin sellaisella tuurilla, että auto kulkeutui junan edessä kiskoilla noin 400 metriä Aseman suuntaan. Avin isä selvisi tilanteen vakavuuteen nähden vähäisin vammoin.

Syksyllä 1969 pidettiin Oppikoulun urheiluseuran Rajun mestaruuskilpailut Keskuskentällä. Käytössä oli vielä silloin kentän katettu puukatsomo. Nuori moottoripyörän omistaja Sello lähti näyttävästi liikkeelle Suzukillaan suunnaten Lousajaa kohden. Katsomon suunnasta katsottuna - pistoolitutkalla mitattuna tilanne oli varmasti toisin - näytti, että kuljettaja väänsi oikean sarven kaasukahvaa varmaankin 90 astetta ylhäältä alaspäin. Sillä seurauksella tietenkin, että pyörä kiihtyi nopeasti, kuljettaja teki oikaisun oikealle ja sitten vasemmalle, mutta mutta! Pyörä suuntasi kohti V:n mallista ojanpohjaa, josta se ponkasi 45 asteen nousukulmassa kohti Nikkasen perunapeltoa (nykyinen jäähallin parkkipaikka radan puolella). Pyörä teki kuljettajan kanssa ilmassa ensin yhden näyttävän koko voltin, sen jälkeen kuski irrotti sarvista pyörän jatkaen vielä pari volttia lisää päätyen kyljelleen perunamaalle. Kilpailun seuraajien mielenkiinto oli tietenkin siirtynyt hetkellisesti pois tartanilta seuratakseen Sellon edesottamuksia. Ei siinä sitten kuitenkaan kummemmin käynyt. Kuski ropsi vähän multaa vaatteistaan ja lähti työntämään pyörää kohti kotia. Juurisyy tapahtumaan oli se, että sivuseisontatuki oli unohtunut päälle matkaan lähtiessä.

Luokkakaverit Eija ja Eeva joutuivat auton töytäisemiseksi kutakuinkin jäähallin kohdalla. Siitäkin selvittiin parin päivän sairaalareisulla. Venetin Harry oli ennen aikainen myytinmurtaja yrittäen kaataa mopolla ohi kulkevaa tavarajunaa Kimpanpään ylikäytävällä. Mopo meni tuhannen päreiksi, kuski paikattavaksi, mutta ei muuta. Tapahtuman jälkeen Harryn isä paikallisen ”kenttäoikeuden” kanssa tuli siihen lopputulemaan, että vika oli junassa!

70 -luvun puolivälin paikkeilla yksi ammattikoululainen teki vaikutusta koulukavereihinsa auton kiihdytysajolla. Kaveri tuli kelpo vauhtia Ratakatua Lousajan suunnasta Ammattikoulun ohi. Ongelmaksi muodostui savenvalaja Viljasen talon mutka, jonka hän selvitti nopealla ratinkäännöllä vasemmalle sillä seurauksella, että auton nokka koukkasi ojanpohjan kautta ilmalentoon lentäen aina radan yli Vieraan Kaukon hernemaalle. Auton ilmalentoa ei mitattu tai ei ainakaan poliisin toimesta julkistettu. Voisin arvella ilmalennon pituuden olleen, nykypäivän termein, enemmän, kuin hyvää eurooppalaista keskitasoa. Kuski selvisi vähin vammoin, auto ei!

Kimpanpään ylikäytävällä tehtiin rahanlittaustestejä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kuparipenni laitettiin kiskoille ennen junan tuloa ja haettiin sitten pois junan ajettua ohi. Penni laajeni kolmen - nelinkertaiseksi alkuperäisestä halkaisijastaan. Nuoremmat kuulapäät kokeilivat, kuka uskaltaa olla lähinnä kiskoja junan ajaessa ohi? Veturinkuljettajat olivat onneksi valveutuneita ja tööttäsivät junan pillillä kakaroita nähdessään, joten se leikki loppui onneksi nopeaan.

Mikä hallille nimeksi?

Asuin Vammalassa 1975/76 saakka, jonka jälkeen on tullut majailtua enempi muualla. Oma kosketus lentopalloon liittyy läheisesti Kisaan, koska muun nimisiä lentopalloseuroja ei siihen aikaan ollut ja kaikki se suksee ja mielihyvä, jonka lentopallosta ja sen seurannasta sain, liittyi joko Kisan äijien tai junnujen menestykseen. Suunnitellulle pallohallille - siitä kuulemma käytetään oikeammin nimeä Osaamiskeskus, jottei puurot ja vellit menisi sekaisin – pitäisi antaa passeli nimi. Nimiasiat ovat aina olleet Tyrväällä vaikeita asioita, kuten tuo kuntafuusioleikki osoitti. Järkiperusteisiin sekoitetaan liian usein tunnetta ja politiikkaa.

Näin nopeasti mieleen tulee muutamia vaihtoehtoja, kuten ”Kimpanpää -areena”, ”Kimpanpää - Lyytikäinen -areena”, ”Kisa -areena”, ”Tyrvää -areena”, ”Valepa -areena”… ei missään nimessä mitään Sastamala ja/tai Sasky -lähtöistä, sillä nimellä pitäisi olla riittävä kunnioitus ja liittymä alueen lentopallohistoriaa kohtaan. Viimeksi Sastamala -tyyppisestä ”hörhöilystä” puhui Lehdon Veikko, vieressä olevalla urheilukentällä Jukolan viestin avauspuheessaan 1959. Toisaalta nimeä miettiessä olisi varmaan parempi vähän tutkia paikallista lentopallohistoriaa. ennen kuin hakkaa mitään kiveen! Joku fiksu on sanonut aiemmin, että on vaikea ennustaa tulevaisuutta, jos ei tunne historiaa!

Miten ja/tai mistä lentopallo tuli Tyrväälle?

Lentopallon tulosta Tyrväälle on erilaisia olettamuksia. Olen tähän listannut sellaisia, joista olen vuosien varrella eri lähteistä kuullut:

1. Lentopallo on tullut Amerikasta 40 –luvulla Keikyään, jossa sitä alettiin pelata Finniksellä erityisesti ruokatuntisin.

2. Oppikoulun liikunnanopettaja Väinö Suvivuo toi lentopallon paikkakunnalle.

3. Lentopallo on tullut paikkakunnalle itärintamalta toisen maailmansodan aikana.

4. Lentopallo on tullut paikkakunnalle jotakin muuta kautta.

Lähdetäänpäs purkamaan vyyhtiä, jotta selviäisi (toivottavasti), mitä oikein on tapahtunut! Olettamuksiin yksi ja kaksi löytyy runsaasti perimätietoutta, sillä moni 40- ja 50 -luvulla oppikoulua käynyt on vielä hengissä ja muistaa hyvin tapahtuneen. Lisäksi FC-57:n 15 -vuotisjuhlamateriaalissa on itse asiassa molempiin väittämiin liittyvää tietoutta.

”Ruokatuntipelistä lentopalloilun mestaruussarjaan. Lentopalloa pelattiin aluksi ulkokentillä pääasiassa kesäisin. Harrastus levisi myös Finnish Chemicals Oy:n tehdaslaitoksen henkilökunnan pariin, missä se saavutti ruokatuntipelinä suuren suosion ja keräsi yhteen joukon innokkaita kannattajia ja pelaajia. Taidon karttuessa uskaltauduttiin ottamaan mittaa muista lähiseudun tehdaslaitoksista sekä lentopalloseuroista.”

”Väinö Suvivuo, 1940 -luvun maaotteluaituri, toi eräältä maaottelumatkalta mukanaan englanninkieliset lentopallosäännöt ja antoi ne sitten koulunsa, Tyrvään Yhteiskoulun, urheiluseuran johdolle suomennettavaksi. Innostus uuteen pallopeliin syttyi heti ja voimistelunopettajan myötävaikutuksella alkoi luokkien välinen sarja. Ensimmäisessä koulun mestarijoukkueessa pelasi myös keikyäläisiä poikia, jotka toivat harrastuksen kotipitäjäänsä.”

FC-57:n 15 -vuotisjuhlamateriaalin tekstit naittavat yhteen olettamukset yksi ja kaksi. Jos niistä vetäisi nopean johtopäätöksen, niin Suvivuo olisi tyrvääläisen ja keikyäläisen lentopallon isä! Joten lentopalloa olisi ensin pelattu koulussa 40 -luvun loppupuolella ja sitten se olisi siirtynyt työpaikkapeliksi Keikyään. Suvivuosta tiedetään sen verran, että hän vaikutti Vammalassa vuosina 1947-1954. Se jää edellämainitusta avoimeksi, että miltä maaottelumatkalta hän säännöt toi ja kuka tai keitä ovat edellä mainitut ”Tyrvään Yhteiskoulun, urheiluseuran johto”? Jos oletetaan, että hän olisi ollut jo koulun opettajana ennen edellämainittua maaottelumatkaa, niin lentopallo olisi tullut kouluun aikaisintaan vuonna 1948. Se tiedetään varmaksi, että kyseisiä lentopallosarjoja pelattiin. Joukkueita oli, vuodesta riippuen, viidestä yhdeksään ja kentällä pelasi viisi pelaajaa kerrallaan.

Lentopallon rantautumisesta Keikyään löytyy lisätietoa kirjasta "Huikanpäästä Sorretunpolulle - Ihmisiä ja elämää Keikyän kyliltä ja kujilta". Siitä käy selkeästi ilmi, että Suvivuo toi säännöt Amerikasta ja ne olivat eri säännöt, jotka Suomen Latu julkaisi 1948. Ensimmäinen koulun sisäinen sarja pelattiin kevättalvella 1949. Koska vuoden 1948-1949 vuosikertomusta ei ole käytettävissä, ei vielä selviä, pelattiinko ensimmäiset ottelut vanhan puolen juhlasalissa vai ulkona. Seuraavana talvena otteluita käytiin jo sisätiloissa. Keikyässä lentopallon peluu alkoi kesällä 1949.

Koska Väinö Suvivuo on merkittävässä asemassa tyrvääläisen lentopallokulttuurin synnyssä, on syytä selvittää vähän miehen taustoja. Urheilueepokset tietävät hänen syntyneen 1917 ja olleen alkuperäiseltä nimeltään Söderström. Vaikka Suvivuo oli ollut Oppikoulun liikunnanopettaja vuosina 1947-1954, en juurikaan muista hänestä puhutun kouluaikoina.

Suvivuo oli 110 m aitajuoksija, joka dominoi matkaansa  vuosina 1939-1953 voittaen lähes kaiken mahdollisen. Hän voitti EM-pronssia Oslossa 1946 ajalla 15,0. Helsingin olympialaisissa 1952 hän toimi Suomen joukkueen lipunkantajana. Suvivuo teki parhaaksi jääneen aikansa (14,6), vuonna 1953 jo 36 -vuotiaana. Päämatkallaan Suvivuo voitti seitsemän Suomen mestaruutta, lisäksi hän voitti viimeiset viralliset Suomen mestaruudet vauhdittomissa hypyissä 1937. Vauhdittomassa kolmiloikassa hän teki Suomen ennätyksen 10,28. Näiden kaikkien saavutusten lisäksi hän edusti Suomea 29 maaottelussa. Täytyy tunnustaa Väinön olleen todella kovanluokan urheilija!

Olettamus kolme perustuu sodankäyneiden miesten puheisiin. Tyrvään Puusepillä työskennellyt Tuomo ”Tommi” Lehtimäki on kertonut pelanneensa lentopalloa rintamalla asemasodan aikana. Pelaaminen oli ollut kuulemma yleistä asemasotavaiheessa. Sitä kuvaa myös seuraava Tommin kertoma tarina: ”Olimme taas kerran pelaamassa. Pelin tuoksinnassa meistä lähti tietenkin aika meteli. Vihollinen kuuli äänet ja antoi tykistökeskityksen suoraan pelipaikalle. Sillä kertaa kaikki onneksi selvisivät vammoitta”. Puhutaan Tommin myös kertoneen peleissä olleen usein mukana Koivisto -nimisen kaukopartiomiehen Turusta ja että Tommi oli vähän kysellyt miestä sodan jälkeen Tyrväälle peliporukoihin. Pyyntöihin Koivisto oli vastannut, että ”voisihan hän tullakin, kun on vähän naisasioita siinä lähistöllä Punkalaitumella.” Totta tai tarua, mutta faktaa on kuitenkin se, että Manukin on maininnut useammassa haastattelussa pelanneensa lentopalloa rintamalla.

Tuomo ”Tommi” Salmi on kertonut pelanneensa lentopalloa jo 40 –luvun lopulla Tyrvään kunnantalon pihalla palotalleilla, Palokunnassa ollessaan. Sitä hän ei muistanut, mistä pelin oli oppinut.
 

Läheltä piti, ettei tämä peluri olisi edustanut tyrvääläisseuraa! Kuva julkaistu Mauri Kunnaksen luvalla.

Olettamuksen neljä mukaan lentopallo on tullut paikkakunnalle jotakin muuta kautta. Tämä väittämä vaatii tuekseen katsauksen lentopallon historiaan Suomessa. Sekä suomalainen ja englantilainen Wikipedia että Lentopalloliiton sivut kertovat lentopallon syntyhistoriasta seuraavaa: ”Lentopallon kehitti Nuorten miesten kristillisen yhdistyksen liikunnanopettaja William G. Morgan Massachusettsin Holyokessa vuonna 1895. Hän kehitti lentopallon siistiksi sisälajiksi liikemiehille, jotka pitivät vastikään kehitettyä koripalloa liian rajuna pelinä. Ensimmäiset kirjoitetut säännöt lentopallolle julkaistiin vuonna 1897. Laji levisi nopeasti mm. oppilaitoksiin ja puolustusvoimiin Yhdysvalloissa ja tätä myötä ulkomaille.”

”Vuonna 1916 NMKY ja ylipistourheilun kattojärjestö NCAA julkaisivat yhdet säännöt. Ensimmäinen maanlaajuinen turnaus käytiin New Yorkissa vuonna 1922. Yhdysvaltain lentopalloliitto perustettiin vuonna 1928, mistä lähtien on pelattu Yhdysvaltain mestaruudesta joka vuosi lukuunottamatta sotavuosia.”

”Eurooppaan lentopallo levisi amerikkalaisjoukkojen mukana ensimmäisen maailmansodan aikana. Vuonna 1947 perustettiin Pariisissa kansainvälinen lentopalloliitto FIVB (Fédération Internationale de Volley Ball). Ensimmäiset lentopallomaaottelut pelattiin kuitenkin jo vuonna 1910 Kaukoidän kisoissa Manilassa. Aasiassa peliä kuitenkin pelattiin hieman eri muodossa isommalla kentällä, matalammalla verkolla ja yhdeksän miehen joukkueilla. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1949 (naisilla 1952), minkä myötä säännöt yhtenäistyivät maailmanlaajuisesti.”

Yllä olevasta voi päätellä, että koska laji on rantautunut Eurooppaan ensimmäisen maailmansodan aikana, on se täytynyt tuntea Suomessakin jollain tapaa jo 20-, 30- tai 40 -luvuilla. ”Maailmanlaajuisesti yhtenäistyneet säännöt”, voisivatko nämä olla ne säännöt, jotka Suvivuo hommasi kouluun?

Johanneksen Poikien eli JoPon historiikissä Kalevi Elomaa valottaa lentopallon kehitystä Suomessa. JoPon edeltäjä, Helsingin Eteläiset, muutti nimensä sen jälkeen, kun Helsingin Eteläinen suomalainen seurakunta muutti nimensä Johanneksen Seurakunnaksi vuonna 1956. Kalevi Elomaa: ”Lentopallo on aina kuulunut huomattavana kisamuotona seurakuntien nuorisotoimintaan ja esiintynyt jo 30 –luvulla silloisten Eteläisten ja Pohjoisten seurakuntien (Helsingin) keskeisessä kilpailutoiminnassa (lentopallohan oli Nuorten miesten kristillisessä yhdistyksessä kehitetty urheilulaji). Näistä seurakunnista nousikin voimakkaat joukkueet vuonna 1950 alkaneeseen viralliseen kilpailutoimintaan nimillä Eteläiset ja Keski-Helsingin Lentopalloilijat.”

”Sotien jälkeen oli Helsingin Latu ryhtynyt suururakkaan järjestäessään liikelaitosten välille lentopallosarjat päämääränään levittää lentopalloa massaurheiluna. Uusi urheilulaji saavutti heti suurta suosiota, ja kun kärki alkoi erottua muusta harrastajajoukosta, syntyi ajatus pelin kehittämisestä myös kilpaurheiluksi.”

”Helsingin Ladun tekemä pohjustustyö teki helpoksi saada Suomen Koripalloliitto vuonna 1949 tunnustamaan jo vuonna 1939 ohjelmaansa ottama lentopallo toiseksi kilpailulajikseen. Keväällä 1950 pelattiinkin jo maamme ensimmäinen virallinen kilpailusarja SKL:n järjestämänä Helsingissä ”Ressun” voimistelusalissa. Joukkueemme teho oli huipussaan yleensä ulkokautena, seuraus taloudellisista vaikeuksista, jotka estivät säännöllisen sisäharjoittelun.”

Suomen lentopalloliiton mukaan laji on tullut Suomeen 1920-luvulla. Vuodesta 1939 alkaen lentopalloilu kuului Suomen Koripalloliiton ja sittemmin Suomen Koripallo- ja Lentopalloliiton ohjelmaan. Suomen Koripalloliittoon perustettiin 1949 lentopallon työvaliokunta, joka oli lajin ensimmäinen virallinen toimielin urheilujärjestöissä. Suomi oli mukana MM-kisoissa jo vuonna 1952 ja EM-kisoissa 1955. Lentopallon Suomen mestaruuksista pelattiin siis jo vuosina 1950-1956, mutta niitä ei ole hyväksytty viralliseen tilastointiin, koska ne pelattiin Suomen Koripalloliiton alaisuudessa. Näin ollen ne on tulkittu liiton mestaruudeksi, ei Suomen mestaruudeksi. Ensimmäisestä virallisesta Suomen mestaruudesta pelattiin vuonna 1957.

Mitä Elomaa tarkoittaa ”Helsingin Ladun tekemällä pohjustustyöllä”? Mitä tekemistä jollakin Helsingin Ladulla on lentopallon kanssa? No, tähän löytyy myös selitys. Tutkimalla Suomen Ladun historiaa, ongelma alkaa aueta! Suomalainen urheilumoguli Tahko Pihkala lausui Suomen ladun syntysanat Vanhalla Ylioppilastalolla 28.1.1938 (vapaasti ilmaistuna: ”ylös, ulos ja lenkille!”). Tahkon ehdotuksesta uusi itsenäinen järjestö sai nimekseen Suomen Latu, jossa Latu hiihtotoiminnan edistämisen lisäksi tarkoittaa uusien urien aukomista kansanurheilulle ilman kilpailutoimintaa. Säännöissä kilpaurheilu sallittiin vain propagandaluonteisena toiminnan tunnetuksi tekemisenä. Ymmärrykseni mukaan Suomen Ladun tarkoituksena oli saada kansalaiset liikkumaan pitääkseen huolta yleiskunnostaan. Suomen Ladun paikallisyhdistyksiä perustettiin pitkin maata, siihen viittaa myös Elomaan maininta Helsingin Ladusta. Suomen Latu julkaisi lentopallon, sulkapallon ja salamapallon säännöt kansanpainoksena 1948. Olivatko nämä siis ne lentopallon säännöt, joilla Oppikoulun pojat peliin ryhtyivät, vai hankkiko Suvivuo ne kuitenkin jostain muualta, kuten väitetään?

Lentopallo vaikuttaa olleen aluksi hyvin Helsinki -lähtöinen laji. Siitäkin huolimatta Suomen Koripalloliiton sarjoissa oli joukkueita myös Helsingin ulkopuolelta, kuten esimerkiksi Porin Lepakot, joka on Porin Pyrinnön edeltäjä. Mahtoivatko seuran naiset pelata myös tuolla nimellä? Mielenkiintoinen yksityiskohta löytyy ensimmäisten SM-mitalien voittajista välillä 1957-1961. Miesten sarjassa neljä viidestä voittajasta on Porin radan varresta (hopea ja pronssijoukkueista ei löydy tilastotietoa). Joukkueet ovat Porin Pyrintö ja Järvensivun Kisa Tampereelta. Nuorten puolella tilanne on samansuuntainen. Mitalisteja ovat mm. Tyrvään Kisa, Tampereen Kisa-Toverit, Pirkkalan Viri, Nokian Pyry ja FC-57. Tästä otannasta voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että lentopallo-osaaminen on ollut erittäin kovalla tasolla sektorilla Pori-Tampere, vaikka joukkueista vain Porin Lepakot on ollut mukana Koripalloliiton sisäisessä sarjassa ennen vuotta 1957. Tästä herää tietenkin jatkokysymys, että onko Porin ja Tampereen alueen lentopalloinnostus syntynyt ennen vai samaan aikaan Tyrvään kanssa?

Mitä tapahtui Tyrväällä?

Lentopalloa on siis pelattu Tyrväällä varmasti jo 40 -luvun puolella. Alkuunsa lajia harrastettiin pääsääntöisesti ulkokentillä, koska soveltuvia sisätiloja ei ollut käytettävissä. Vaikuttaa ilmeiseltä, että myös alkuaikojen mestaruudetkin olisi ratkottu ulkona. Oppikoululla oli kyllä juhlasali, mutta toistaiseksi ei ole tiedossa, käytiinkö sen ajan ottelut siellä vai ulkokentällä. Tässä yhteydessä täytyy muistuttaa vuoteen 1955 saakka nykyisen keskustan olleen Vammalaa, sillan pohjoispuolen Tyrväätä. Keikyän rajat ovat olleet nykyisellään lähes Aatamista alkaen.

Tuomisen Matti: "Muistan ihan pikkupoikana, sen täytyi olla heti sotien jälkeen, kun Chippendahlin ja Tyrvään puuseppien joukkueet lähtivät Pispalaan pelaamaan. Vastassa saattoi olla Pispalan Tarmo. Junalla kaverit matkan tekivät. Muistan isäni sanoneen reissun jälkeen, että ”turpiin tuli oikein huolella”."

Ensimmäinen lentopallokenttä Nälkälänmäkeen rakennettiin nykyisen Nälkälänkadun ja Kosionkadun kulmaan, Hilma ja Ville Kuusiston tontille. Nälkälänmäen nuoret miehet tekivät kentän 1951, tarvittava hiekka ajettiin Hietalan ja Suomisen kuorma-autoilla. Myöhemmin samaiselle tontille rakensi omakotitalonsa Pohjan Taisto. Muutama vuosi myöhemmin käynnistyi kunnallinen lentopallosarja.

Ensimmäinen työpaikkojen välinen kunnallinen lentopallosarja alkoi siis 19.5.1954 klo 17.00 Tyrvään aseman ja Vammaskosken kentillä 12 joukkueen sarjana. Edellä mainitun lisäksi ainakin ”Voiman ukot” pitivät jo tuolloin lentopalloharjoituksia. Pelasivatko joukkueet joissain muissa sarjoissa on toistaiseksi tuntematonta.

Ilmoituksesta voi päätellä kenttiä olleen edellä mainittujen lisäksi ainakin Tyrvään asemalla, Vammaksella ja Veljekset Pohjalla eli Ve-Po:lla. Lisäksi lentopalloa pelattiin ”ruokatuntipelinä” ja muuten puuverstaitten pihoilla, Vanerin kentällä ja Muistolan alakoulun (tappikoulu) kentällä. Puulaakisarjat pelattiin aluksi aikavälillä toukokuu – syyskuu. Tuomisen Matin mukaan lentopalloinnostus oli niin kovaa, että jokaisella Nälkälänmäen yrityksellä oli oma nimikkokenttä. Ensimmäisen kentän nimeksi muotoutui Lindholmin kenttä.

Muistolan koulu valmistui 1954. Päästiinkö lentopalloa pelaamaan heti koulun uuteen juhlasaliin on epäselvää. Kisa aloitti lentopalloharjoitukset siten, että kesäisin pelattiin Muistolan tappikoulun kentällä, nykyisen Muistolan päiväkodin kohdalla. Sieltä siirryttiin nykyisen Muistolan ulkokentälle ja saliin ja sitten Ammattikoulun juhlasaliin sen valmistuttua 1963. Kisan noustua mestaruussarjaan 1971, pelattiin sarjaottelut Keikyän Palloiluhallissa, mutta harjoiteltiin kuitenkin vielä Ammattikoululla. Kutilan Jukka muutti harjoituskuviota siten, että osa harjoituksista pidettiin Keikyässä. Kiertolaismatka päättyi lopulta Sylväälle 1973. Kisa harjoitteli jossain vaiheessa myös Raivion Työväentalolla. Oppikoululla ja muualla keskustan puolella ei käsittääkseni juuri harjoituksia pidetty, koska siihen soveltuvia paikkoja ei ollut.

Työpaikkojen väliset sarjat saivat uuden piristysruiskeen Ammattikoulun pallohallin valmistuttua. Sarjaa pelattiin siellä joka maanantai, jolloin vuorossa oli kolme ottelua perä jälkeen. Katsojia oli tyypillisesti yli sata. 1990 -luvulla käynnistetty Tyrvään Liika on edeltäjiensä vastine, vaikka ei enää olekaan työpaikkojen välinen sarja. Siinä on mukana mm. joukkue nimeltä Seurakunta Veljet. Olisi mielenkiintoista tietää, ovatko joukkueen perustajat olleet tietoisia lentopallon syntyhistoriasta, sen levinneisyyskanavasta Suomessa ja onko joukkueen nimi valittu tietoisesti vai sattumalta?

Tästä kuvasta näkyy Nälkälänkadun ja Kosionkadun kulmassa ollut kenttä sekä Ve-Pon kenttä. Toki näkyy myös Koivuniemen ja Varikon kentät tai niiden pohjat. Kuva on vuodelta 1955, jos oikein tarkasti tihrustaa, voi huomata Härmänkadulla kolmen pikkukaverin etenevän kohti Koikkarin sammakkolampea. Siinä saattaa olla Forsblomin Pauli, Kunnaksen Mauri ja ryhmänjohtajana Forsblomin Teuvo, jonka otsan kurttuisuus johtunee pojan mielessä muhivasta pulmasta, että mahtaakohan hän oppia heti lukemaan syksyllä alkavassa Muistolana tappikoulussa? Kuvasta on myös 3445 x 2226 pikselin kokoinen versio.

Kanervan Unto kirjoitti Tyrvään Sanomiin lentopallon syntyaikojen tapahtumiin liittyvän artikkelin, jonka saimme julkaistavaksi. Unto kirjoitus avartaa menneitä tapahtumia ja tuo esiin mm. vähälle huomiolle jäänee kiikkalaisen urheiluseura Vedon.

Lentopalloliiton sarjoihin

Tuomisen Matti valaisi asiaa, miten Kisa lähti mukaan Lentopalloliiton sarjoihin. "Kisan lentopallo lähti alkuun poikaporukasta nimeltä Vännin klubi. Klubi koostui kavereista, jotka viettivät paljon aikaa Vännin rannassa Vaneritehtaan vieressä. Siellä opittiin sitten kaikki hyvät ja huonot asiat tupakin poltosta lähtien. Yhtenä kesänä vesi oli tukeista johtuen niin likaista, että lääkäri Olavi Raivio kielsi kokonaan rannassa uimisen. Vännin rannassa notkuttaessa sitten pohdittiin, että mitä muuta voitaisiin oikein tehdä, kun uiminen ei onnistu. Siinä sitten mietittiin, että mitäs jos ruvettaisiin pelaamaan lentopalloa? Pistettiin hattu kiertämään ja hommattiin rahat pallon ostamiseksi. Eino ”Luigi” Järvinen sai vastuulleen pallon hankinnan ja sen hän sitten tekikin seuraavana päivänä Aimo Järvisen Urheiluliikkeessä."

"Homma lähti käyntiin. Mäkisen Peilitehtaan kentällä pelattiin joka ilta. Yhtenä iltana sitten kävi niin, että Kisan silloinen puheenjohtaja Hakasen Jaska ilmestyi kentän laitaan ja alkoi jututtaa meitä. Jaska kyseli meidän kiinnostusta lähteä pelaamaan oikein sarjaan. Lopulta hän sanoi, että jos meette sarjaan, niin kyllä seura ostaa teille pelipaidat! Sopimushan siitä tuli! Kuusi harmaata pelipaitaa käytiin ostamassa Veijo Jokisen ”Jokisen Asusteesta”, joka sijaitsi silloin Backmanin talossa Marttilankadulla. Ojasen Martta, Kalevin ja Erkin äiti,  ompeli niihin mustat numerot selkään. Jokelan Hessu sai tietenkin porukan parhaana numeron yksi, kakkosta ja kolmosta en muista, mutta minä sain numeron kuusi."

Virallisista lopputuloksista tuli Matin kanssa juttua vähän siihen suuntaan, että kaikki painettu teksti ei välttämättä pidä kutiansa. Vuoden 1958 A-nuorten hopeajoukkueena tilastoissa on Pirkkalan Viri. Matti kyllä muistaa pelanneensa finaalissa joko Koiton Rientoa tai Elannon Iskua vastaan. "Ottelu käytiin Eläintarhan kentällä Helsingissä, samaan aikaan käytiin Suomi-Ruotsi maaottelu Stadionilla. Voitetun ottelun jälkeen lähdimme syömään Messuravintolaan, jossa näin elämäni ensimmäisen television. Samaisesta televisiosta näimme, kuinka Voitto Hellsten juoksi Suomen pitkän viestin voittoon ja samalla se ratkaisi koko maaottelun voiton."

"Siihen aikaan sarjaa pelattiin vain kesäisin. Muistolan koulun valmistuttua pääsimme sinne talvella harjoittelemaan pari kertaa viikossa. En varmaksi muista, oliko se ennen vai jälkeen vuoden 1957. Ratkaisevan ottelun mestaruusturnaukseen pääsystä pelasimme Luolajan Kajastusta vastaan Tampereella. Vettä satoi koko ottelun ajan aivan hirveästi. Jokainen erä meni jatkopalloille, mutta me sen sitten lopulta voitimme. Ottelun jälkeen mentiin Kajastuksen poikien kanssa yhdessä syömään, totesimme tämän ottelun olleen moraalinen loppuottelu!"

Kisa ja FC-57 nousivat erityisesti nuorten sarjoissa Suomen kärkeen heti lähdettyään mukaan kilpailutoimintaan. Oheisiin taulukoihin on kerätty Lentopallon vuosikirjasta em. joukkueiden tilanteet vuosittain. Kisa hallitsi 50 -lukua nuorissa ja FC-57 60 -lukua. Kisan nousu Suomen huipulle pohjautui hyvään nuorten menestykseen 70 -luvun taitteessa. Toisaalta voidaan sanoa FC:n jollakin tapaa menettäneen nuorten sarjoissa saavuttamansa kilpailuedun miesten sarjoissa. Molemmista joukkueista nousi vuosien varrella useita nuorten ja aikuisten maaotteluedustajia. FC-57:stä ainakin Markku Seppälä, Pertti Kouhi ja Eero Suuperko. Kisasta ainakin Heikki Jokela, Seppo Kimpanpää, Arto Mäkinen, Veli-Pentti Jokitie, Timo Virta, Tauno Rehakka, Jorma Inna, Jouni Päiväläinen, Kari Saari ja Jouni Tuomisto sekä mahdollisesti muita, joita en nyt juuri muista.

Sponsorointiakin aikanaan oli, mutta pikkaisen erilaisessa muodossa. Nykyään kun pelipaidan selkämyksessä lukee pelaajan nimi, niin aiemmin siinä luki esim. Osuuskassa (Osuuspankin edeltäjä). Kisan noustua mestaruussarjaan Vammalan Autokeskus lahjoitti joukkueelle pelikassit, joiden kyljessä oli teksti ” Vammalan Autokeskus.”

Suuri Lentopalloteos II:n tilaston 1957-1978.

Tyrvään Kisan Suomen mestarit 1958: M Kunnas, A Lehikoinen, A Määttänen, E Ojanen, K Ojanen, I Seppälä, M Tuominen, P Välilä, valmentajana H Jokela.

FC-57 Suomen mestarit 1959: Tapio Aalto, Mauno Altti, Pertti Kouhi, Markku Seppälä, Torsti Seppälä, Tuure Stenhäll, Kalevi Valtonen, Heikki Veijalainen.

Vuoden 1958 treeniryhmä valmentajansa Heikki Jokelan kanssa.

FC-57:n Markku Seppälä oli "kuuma pelaaja" vuonna 1959.

FC-57 Suomen mestarit 1960: Nimilistaa ei ole julkaistu Lentopalloliiton tuloksissa.

FC-57 Suomen mestarit 1961: Pertti Aalto, Teuvo Huju, Pertti Kouhi, Harri Mikkonen, Pertti Salminen, Turo Stenhäll.

FC-57 Suomen mestarit 1963: Kristian af Ursin, Juhani Haila, Timo Jokinen, Teuvo Karppi, Timo Kouhi, Pertti Saari, Jouko Tenkula.

Kirjassa "Huikanpäästä Sorretunpolulle - Ihmisiä ja elämää Keikyän kyliltä ja kujilta" on ylläoleva kuva. Kuvassa kerrotaan FC-57:n olleen A-poikien nelinkertainen Suomen mestari vuosina 1961-64. Jos tämä pitää paikkansa, niin vuodelle 1962 löytyy mestari ja näin ollen FC-57 olisi voittanut viisi perättäistä Suomen mestaruutta vuosina 1959-1963. Lentopalloliiton virallisten tulosten mukaan vuoden 1964 mestari on Lahden Kimmo ja FC-57 sijoittui hopealle. Tässä kohdin on nyt jokin reikä, jonka täyttäminen hävittänee epäselvyydet!

Vammalan Kisan Suomen mestarit 1969: Pauli Forsblom, Antero Juurikivi, Juhani Kallio, Pauli Kimpanpää, Veijo Lyytikäinen, Arto Mäkinen, Markku Raittila, Teuvo Rantanen ja Kari Touronen.

FC-57 oli 60 -luvun huikea junioridominantti Suomessa, aikuisten tasolla tuloksena oli kaksi ranskalaista visiittiä SM-sarjassa vuosina 1963-1964 ja 1969-1970. Keikyän Palloiluhalli valmistui 1964, minkä vuoksi FC-57 pelasi ensimmäisen SM-sarjakautensa ottelut Kiikan ja Lauttakylän oppikouluilla. Mihin katosi keikyäläinen osaaminen, sillä materiaalin on täytynyt olla laaja?

Vammalan Kisan Suomen mestarit 1975: Hannu Huhtaniitty, Jorma Inna, Timo Malinen, Timo Poutanen, Lasse Rantanen, Timo Sipponen, Teuvo Tuominen, Ari Välimaa, valmentajana Lasse Ryyppä.

Vammalan Kisan Suomen mestarit 1976: Ari Forss, Timo Forss, Tuomo Joutsen, Teuvo Lindholm, Timo Poutanen, Lasse Rantanen, Timo Sipponen, Teuvo Tuominen, Ari Välimaa, valmentajana Unto Valli. Niin virallisissa paragraafeissa todella lukee, että Teuvo Lindholm, vaikka me kaikki kuitenkin tiedämme sen olevan Teppo Lindholm. Ihan tulevaisuuden historiantutkijoita varten Tepparan kannattaisi korjauttaa virhe!

Yllä olevien tilastojen tarkoituksena ei ole olla kattava esitys tyrvääläisen lentopallon historiasta, vaan ainoastaan lyhyt yhteenveto eri julkaisuista löytyvästä Suomen mestaruustason menestyksestä vuoteen 1978 saakka, jolloin Valepa korvasi Kisan paikallisena ykkösjoukkueena. Kisan eri joukkueet saavuttivat monenmoista menestystä eri sarjatasoilla, jonka keräämiseen pitäisi käyttää aikaa ja vaivaa kollaamalla sekä Tervamäen Nakken arkistot, että Tyrviksen vanhat vuosikerrat. Sen näistä tuloksista pystyy helposti kuitenkin päättelemään, että juniorisarjoissa saavutettu menestys kumuloituu seuraavina vuosina vanhempien sarjassa. Esimerkiksi Kisan miesten 70 -luvun menestyksen kulmakivenä on ollut 1969 A-poikien Suomen mestarijoukkue. Sitä on myöhemmin tukenut 70 -luvun alun juniorimenestys. Miksi Kisa ei menestynyt 60 -luvun alun miesten sarjoissa on toistaiseksi tuntematon asia. Se kuitenkin tiedetään, että 1957/58 joukkueista Jokelan Heikki kuului 60 -luvulla maajoukkueryhmään ja oli voittamassa Suomen mestaruutta Rantaperkiön Iskussa 1963. Erkki ja Kalevi Ojanen voittivat tupla-Suomen mestaruuden 1965 ja 1966 Käpylän Lentopallossa. Ojasen poikien sisko, Anja, pelasi myös Käpylän Lentopallon ja Vartiokylän Wartin naisjoukkueissa voittaen kolme Suomen mestaruutta vuosina 1965, 1969 ja 1970.

Omat ja toistaiseksi parhaat muistikuvat liittyvät aikaväliin 1964-1978. Ensimmäiset niistä liittyvät Kisan treeneihin Muistolan juhlasalissa, kun Rantasen Seppo hyppi "tiikereitä" näyttämöltä lattialle, viimeiset seuran pudottua SM -sarjasta. Minullakin oli Kisan kelta-musta seuratakki, joita paikkakunnalla oli 70 -luvulla satoja. Yksi sellainen on kuuleman mukaan tallessa vielä Mäkisen Teuvolla. Sitten tuli vuoroon Valepa, joka on jäänyt enemmän vieraaksi edeltäjänsä kanssa. Ihan jo siitäkin syystä, että porukassa pelaa ja on pelannut enemmän tuntemattomia kavereita, kuin tuttuja. Nyt kuitenkin ympyrä on sulkeutumassa ja lentopallo palaamassa juurilleen – sinne, missä se on huipulle nostettu. Tämän vuoksi näen tulevan lentopallohallin nimen olevan merkittävä asia. Karimäen mettää siitä ei varmastikaan tule, mutta jotain muuta kuitenkin!

Lähteet:

Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 324. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Väinö Suvivuo Tilastopajan tietokannassa (tilastopaja.org)
http://fi.wikipedia.org
http://suomenlatu.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lentopallo
http://www.lentopalloliitto.fi
http://www.tyrvaansanomat.fi
Jorma ”Nakke” Tervamäen arkistot
Risto Suominen
Veijo Hakala
Kaija Tuominen
Teuvo Tuominen
Matti Tuominen
Pertti Marila
Suuri Lentopalloteos II, 1988
Suuri Urheilukirja, Mauri Kunnas, IBSN 951-1-07518-7
"Huikanpäästä Sorretunpolulle - Ihmisiä ja elämää Keikyän kyliltä ja kujilta".  Antti Heinikorpi, Tuula Heinonen ja Jorma Virta 2005, ISBN 952-91-9366-1.
Unto Kanerva
 

Alla on muutamia kuvia 50- ja 60 -luvuilta. Paremmat versiot tullaan julkaisemaan, kunhan päästään skannerin kanssa arkistoon!

A-pojat lähdössä pelireissulle Kisan kioskilta 50 -luvulla.

Edustusjoukkue Muistolan salissa 60 -luvulla.

Ottelu Ammattikoulun pallohallissa 60 -luvulla.

Kisa - Rateko Keikyän pallohallissa 70 -luvulla.

FC-57 lentopallohistoriaa on valotettu perusteellisesti Keikyän Museo ja Kotiseutuyhdistys ry:n 2005 julkaisemassa kirjassa "Huikanpäästä Sorretunpolulle - Ihmisiä ja elämää Keikyän kyliltä ja kujilta". Kirjan tekijät ovat Antti Heinikorpi, Tuula Heinonen ja Jorma Virta. Alla oleva teksti on suora siteeraus kirjasta.

Lentopallon tulo paikkakunnalle

Oli vuosi 1949, kun lentopallo tuli seudulle. Silloisen Tyrvään Yhteiskoulun voimistelunopettaja Väinö Suvivuo, joka oli maamme senhetkinen 110 m aitojen ykkösmies, oli mukana vuoden 1948 Lontoon Olympialaisissa ja jatkoi sieltä kilpailumatkalle Amerikkaan. Tältä matkalta hän toi mukanaan englanninkieliset lentopallon säännöt.

Koulun oppilaiden keskuudessa toimi silloin koulun oma urheiluseura Tyrvään Yhteiskoulun Raju. Väiski antoi nuo Amerikasta tuomansa säännöt urheiluseuran pojille kehotuksella: "Suomentakaa ja aloitetaan peli koulun puitteissa." Näin tapahtui ja jo kevätlukukaudella 1949 pelattiin luokkien välinen lentopallosarja, johon Raju oli hankkinut kiertopalkinnoksi visakoivusta sorvatun palkintopytyn. Sarjan ensimmäinen voittaja oli VI b luokka, jonka voittajajoukkueessa pelasivat silloiset keikyäläiset Antti Yli-Paunu ja Jukka Virtanen. Tyrvään Yhteiskoulu oli silloin ainoa lähiseudun koulu, jossa oli mahdollista kirjoittaa ylioppilaaksi. Lauttakylän koulukin oli vain 5 -luokkainen keskikoulu. Tästä syystä paikkakunnan nuorista suuri osa kävi koulua Vammalassa. Koulumatka tehtiin päivittäin junalla Äetsän asemalta.

Lentopallokärpänen puraisi silloin suurta joukko paikkakunnan nuoria ja nopeassa tahdissa raivattiin peliä varten kenttiä eri puolelle pitäjää. Ensimmäisiä kenttiä olivat Maakalan kenttä nykyisen Pehulan koulun tontilla ja Finnish Chemicals Oy:n verstaan taakse tehty kenttä.

Finniksen väki otti omakseen

Tehtaalla lentopalloa pelattiin ruokatunneilla. Ensimmäiset 12 aloittivat pelin heti ruokatunnin alettua. Kentän laidalla vuoroaan odottavat haastoivat erän jälkeen hävinneen joukkueen, joka pääsi sitten vuorollaan syömään. Innokkaimmilta taisi jäädä ruokalassa käynti kokonaan tekemättä - ruokailu korvattiin nopeasti hotkaistuilla eväillä. Kun harrastajajoukko kasvoi, eivätkä kaikki päässeet aina pelaamaan lainkaan, ratkaisuksi tuli toisen kentän tekeminen tehdasalueelle. Aktiivisimmat harrastajat olivat verstaan väestä.

Kun taito kasvoi haluttiin sitä myös mitata haastamalla muita joukkueita. Tehdasjoukkueita löytyi maakunnasta useampia. Pelattiin Harjavallassa, Vammalassa, Raumalla ja Uudessakaupungissa muodostuneita tehdasjoukkueita vastaan. Kun näissä otteluissa menestyttiin, kasvoi nälkä näyttää.

Seuran perustamien

Urheiluelämä Suomessa oli tuolloin jakautunut kahteen organisaatioon. Oli erikseen Työväen Urheiluliitto TUL ja Suomen Valtakunnan Urheiluliittoon SVUL:iin Suomen Koripallo- ja Lentopalloliitto, jotka kumpikin erikseen järjestivät mestaruussarjat valtakunnan tasolla. Yhteistyöstä neuvoteltiin liitojen välillä ja keväällä 1957 syntyi yhteistyöelin Suomen Lentopallokomitea (nykyisin Suomen Lentopalloliitto), joka sai tehtäväkseen järjestää lentopallosarjat. Nyt nähtiin "Finniksessä" mahdollisuus päästä näyttämään lentopallo-osaamista laajemmin.

Se edellytti, että perustetaan virallinen urheiluseura, johon voisivat liittyä mukaan kaikki tehtaalla lentopalloa harrastavat. Tieto tästä tuli tehtaalle vain pari päivää ennen sarjoihin ilmoittautumisajan päättymistä. Finnish Chemicals Oy näki lentopalloilun osana yhtiön sosiaalista toimintaa, jota se oli myös valmis rahoittamaan. Laadittiin nopeasti perustamiskirja, jonka allekirjoittivat Rune Nylander, Alpo Mähkä ja Jukka Virtanen.

Merkittäviä tehtäviä lentopallo-organisaatiossa

Vuonna 1956 Turusta Keikyään muuttanut insinööri Nylander tutustui lentopallopeliin vasta paikkakunnalla. Hän oli hengeltään urheilumiehiä ja vaikutti ratkaisevasti seuran perustamiseen. Nylander oli ensimmäiset kolme vuotta seuran puheenjohtajana. Hän palasi Turkuun vuonna 1962, jatkoi aktiivisesti lentopallon parissa toimien Suomen Lentopalloliiton puheenjohtajana useita vuosia ja myös maamme edustajana kansainvälisellä tasolla. Lentopalloliiton toiminnanjohtajina ovat toimineet keikyäläiset Torsti Seppälä, Teuvo Huju ja Arto Kari.

Hauskoja hetkiä

Ennen FC:n urheiluhallin valmistumista, joka oli aikanaan ensimmäinen koko maakunnassa, oli pakko pelata niissä tiloissa, joita paikkakunnalta löytyi. Seuratalo Heimolan salin laajennuksen jälkeen tilaa oli juuri sen verran, että rajat olivat seinissä ja syöttöalue oli kentän sisällä. Elävästi on jäänyt mieleen, kun Tampereelta Kalevan Lentopallon joukkue tuli pelaamaan FC-57:n kotiottelua Heimolaan. Joukkueen kapteenina toimi maajoukkuekeihäänheittäjänäkin monesti ollut Kauhanen. Kun hän aukaisi juhlasalin oven, mies pysähtyi ja lausui suureen ääneen: "Voi jumalauta, täälläkö me pelataan. Meillä on keittiökin isompi, kuin tämä sali." Siellä kuitenkin oli pakko pelata ja isännät voittivat.

Toinen mieleen jäänyt ottelu oli Tukholmassa, missä FC-57 oli Suomen Lentopalloliiton edustajana Ruotsin valtakunnanliiton 60 -vuotisjuhlaturnauksessa 1963. Mainoksissa luki ja kuulutettiin komeasti: "Stadsmatchen Stockholm - Keikyä Finland". Ja pieni Keikyän "kaupunki" voitti ottelun.

Kuluneet vuosikymmenet

Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana FC-57 sai puheenjohtajikseen tarmokkaita henkilöitä Finnish Chemicals Oy:n piiristä, kuten Rune Nylander, Jukka Virtanen, Heikki Heiskanen, Aulis Peltonen ja Kaj Strandvall. Alkuvuosina FC-57:n joukosta löytyi myös järjestöhenkilöitä luottamustehtäviin seuran ulkopuolella. Heitä toimi Suomen Lentopalloliiton liittohallituksessa ja eri valiokunnissa ja jaostoissa. Keikyässä järjestettiin myös erotuomarikurssi, jonka kasvatteja ovat olleet mm. Jukka Virtanen ja Matti Ahvonen. Viimeksi mainittu vihelsi pelejä 30 vuotta. Myös SVUL:n Satakunnan piiri sai joukkoonsa edustajia moniin osastoihin Keikyästä. Ilahduttavaa ja kannustavaa oli se, että seuran pelaajia ylti maajoukkuetasolle asti. Heitä oli ensimmäisen 30 vuoden aikana peräti yksitoista: Markku Seppälä, Pertti Kouhi, Eero ja Mauri Suuperko, Pirjo Vesalainen, Matti Luoto, Reijo Kaasalainen, Pekka Saari, Outi Kari (nyk, Tervaportti), Riittä Hälli (nyk. Korpela) ja Pia Marila (nyk. Tuominen). Hyviä pelaajia oli toki useita, mm. Pertti Salminen. Kaikessa touhussa alkuaikoina oli mukana Pateri-Rantalana tunnettu Heikki Rantala.

Ensiarvoisen tärkeää seuran toiminnalle oli Finnish Chemicals Oy:n tuki seuran toiminnalle monessa muodossa. Varsinkin tehtaan 1964 pystyttämä kansainväliset mittasuhteet täyttävä palloiluhalli antoi mahdollisuudet täysipainoiseen harjoitteluun ja jopa kansainvälisten otteluiden järjestämiseen.

Vaikka FC-57:ssä on harrastettu myös muita urheilulajeja, kuten squashia, pöytätennistä, jääkiekkoa ja tennistä on lentopallo kuitenkin ollut viime vuosikymmenet seuran toiminnassa keskeisimmällä sijalla. Seura on tehnyt paikkakunnan koon huomioon ottaen mittavaa juniorityötä ja sen piiristä on noussut useita nuoria lentopalloilijoita valtakunnan tason edustustehtäviin. Tämän hetken nuoria maajoukkuepelaajia ovat Sinkkosen veljekset Saku ja Sauli sekä Eemi Tervaportti. Hieno saavutus oli SM pronssimitali 15 -vuotiaiden poikien sarjassa vuonna 2004, lisäksi seurassa on lukuisia aluejoukkue-edustajia. FC-57:llä on tällä hetkellä 20 valmentajaa ja työtä tehdään 150 juniorin parissa, mikä on kunnioitettavaa näinä monen harrastustarjonnan aikana.

Kirjoituksen lähteet:
FC-57 historiikki 1957-1967
Äetsän lentopallolehti 1987
Jukka Virtasen haastattelu
Outi Tervaportin haastattelu

Kun lentopallo valtasi Tyrvään

Tyrviksessä oli Aimo Matikaisen erityisen ansiokas artikkeli siitä, miten lentopallo valtasi Vammalan. Jutussa Matikainen kuitenkin tunnustaa muuttaneensa Vammalaan vasta siinä vaiheessa, jolloin lentopallo oli paikkakunnalla ja nimenomaisesti Nälkälänmäessä jo voimissaan, joten ehkä on syytä muistuttaa siitä, kun lentopallo valtasi tuolloin vielä Tyrvään kunnan puolella olleen asemanmäen. Tuohon ajankohtaan kuuluu mainita myös yksi ratkaisen merkittävä paikkakunnan lentopallon voimahahmo, joka Matikaisen jutusta jäi puuttumaan.

Tämä henkilö on Heikki Jokela, joka oli Tyrvää-Vammalan ensimmäinen suuren luokan lentopallopelaaja, eli hän aloitti tuon Arto Mäkiseen ja Mikko Eskoon etenevän valtakunnan tason huippulentopalloilijoiden sarjan. Seurahan oli tuossa vaiheessa nimeltään vielä Tyrvään Kisa, joka oli todella merkittävä seura molemmissa Tyrvään ja Vammalan (vielä en oikein osaa sanoa Sastamalan) edelleen voimissa olevissa urheilulajeissa eli lentopallossa ja suunnistuksessa.

Heikki oli se henkilö, joka johti Kisan lentopalloa omalla monipuolisen taitavalla osaamisellaan ja hän myös veti seuran harjoitukset Muistolan koululla. Tästä porukasta kasvoi ensimmäinen nuorten mestaruuteen saakka yltänyt joukkue. Alkuvaiheen muita pelaajia olivat Ojasen veljekset Kalevi ja Erkki, Välilän Pekka ja Kimpanpään veljeksistä löytyi tähän vaiheeseen vielä vanhempaakin vuosikertaa sekä kumppanit. Ertsi Ojasen kanssa tapaamme vieläkin, jos täällä pääkaupunkiseudulla sattuu olemaan lentopallotapahtumia.

Veljekset Pohjan verstaaltahan ne kumpusivat kaikki Tyrvään Kisan urheilutoimet ja siellä Heikkikin oli töissä. Nälkälänmäessä hän asui ja kotoisin hän oli Kiikasta Ruotsilan kartanon mailta. Kisan tilanteen ajauduttua ongelmiin valtakunnallisen urheilupolitiikan syövereissä edustimme yhden vuoden Kiikan Vetoakin ja sitten Heikki muutti Tampereen suuntaan, jossa hän Järvensivun Kisan ja Rantaperkiön Iskun ja nykyisen Isku-Volleyn piirissä eteni Suomen mestaruuteen ja merkittäviin lentopallon valmennusympyröihin.

Heikin esimerkiksi kelpaavaa urheilullista monipuolisuutta kuvaa se, että hän harrasti monia urheilulajeja ja voitti mm. TUL:n mestaruuden kymmenottelussa.

Unto Kanerva

Paluu Pääsivulle