Heti alkuunsa täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että kyllä toi Kaitsu on ihan oikeesti turkulainen. Mutta koska hän on asunut kuitenkin pisimpään yhtäjaksoisesti Turun ulkopuolella juuri Vammalassa ja saanut sieltä merkittävimmät vaikutteensa tulevia koitoksia varten, niin kyllä Kaitsu halutaan mielellään laskea myös tyrvääläisten joukkoon - annetaan Kaitsun kumminkin itse kertoa:
Olet ilmeisesti syntynyt jossakin Turun suunnalla, mutta miten ja minkä ikäisenä tulit muuttaneeksi Vammalaan?
Joo Turussa olen syntynyt vuonna 1969. Olin 5-vuotias, kun isänisäni perusti autokoulun Vammalaan ja vanhempani lähtivät mukana häntä auttamaan.
Kuinka kauan ja missäpäin Vammalaa asuit?
Asuimme Aarnontiellä Varilassa noin 3 vuotta, siinä juuri meidän talon kohdalla oli sen aikuinen Palloseuran kioski. Kävin Varilan koulussa ensimmäisen ja toisen luokan.
Millaisia muistikuvia Sulla on alkuajoista?
Totta kai aluksi oli pikkuisen vaikeaa, kun kaikki kaverit jäi Turkuun, mutta sain kyllä nopeasti uusia kavereita mm. Männistön pojat, Korpelan Kari ja Mössi (valitettavasti en muista hänen oikeaa nimeä).
Keiden kanssa touhusit ja mikä oli Sun ensimmäinen “kotikenttä”?
Kotikenttäni oli Varilan koulun (aiemmin Haaranmäen) kenttä, jossa pelattiin kesäisin jalkapalloa ja talvisin jääkiekkoa edellä mainittujen kavereiden kanssa.
Miten tulit lähteneeksi mukaan urheiluhommiin?
Olen aina ollut kiinnostunut urheilusta. Isäni oli joskus myös pelannut jääkiekkoa, joten ehkä siksi se kiinnosti eniten. “Jalkapallossa ei tuntunut pallo oikein pysyvän aina mukana…”
Mitkä olivat sun kesä- ja talvilajit?
Kesäisin yritettiin pelata jalkapalloa Varilan joukkueen riveissä ja talvisin sama porukka vaihtoi futiskamat lätkäkamoihin.
Oliko vanhemmissa kavereissa ketään esikuvia?
Ilman muuta tuli seurattua Vapsin miesten pelejä sekä jalkapallo että jääkiekko puolella ja heistä ihailun kohteena olivat Tommilan Pete ja Heikkosen Harri. Mun suurin paikallinen urheilustara taisi kuitenkin olla Hakalan Samuli.
Keitä muistat joukkueistasi/vastustajien riveistä?
Vastustajista ovat jääneet mieleen Alliniemen Timo, Nylundin Petri ja Lahtivirran Kari. Nylundin Pete oli mun mielestä taitavin kaverin meidän ikäluokasta.
Minkä ikäisenä ja miksi muutit takaisin Turkuun?
Muutimme takaisin Turkuun vanhempien töiden takia vuonna 1978.
Menitkö heti Tepsiin vai johonkin muuhun seuraan
Heti Tepsiin!
Miten seuratoiminta erosi Vammalan ajoista?
Vammalassa peli oli vain ns.korttelikiekkoa, omat vanhemmat hoitivat omia poikiaan. Varsinaista vastuuvalmentajaa ei ollut ollenkaan. Tepsissä oli heti valmentajat, huoltajat, joukkuejohtajat yms. Kaikki ikäluokat olivat hyvin organisoituja.
Mikä osuus Sulla oli Allinniemen Timpan siirtymisessä Tepsiin?
Kai siinä pientä houkuttelua oli, hyvistä maalivahdeista on aina pula! Timppa kertoi, että teidän ensimmäisessä varsinaisessa kohtaamisessa, joka taisi muuten juuri tapahtua Mantsussa, olit käynyt huomauttamassa sille ennen peliä sen väärinpäin olleista polvisuokkareista. Timpan mukaan sen matsi meni siitä ihan "kuralle" - niin taisi käydä.
Sulla ja Timpalla oli monia yhteisiä vuosia Tepsin junnuissa, mitä siitä on erityisesti jäänyt mieleen?
Kaikenlaista hauskaa nyt aina sattui, mutta mitään mitalimenestystä ei ollut. Suurin pettymys oli, kun mut pudotettiin kakkosjoukkueeseen. Kiitos siitä nerokkaan valmentajamme - ex Vaps-luotsi - Urmas Saarialan!
Oheinen kuva on D-junioreiden ottelusta TPS - Lukko Impivaarassa. Kuvassa ovat Vihdanmäen Kimmo, Nurmisen Kaitsu ja Allinniemen Timppa, jonka katse on tiukasti kiekossa. Kun oikein tarkasti katsoo, niin huomaa Kaitsun jalkatyöskentelyn olleen jo silloin täsmälleen nykymallilla.
Timppa on kertonut, että se kiekkokommentaattoreiden mainostama “Suomen kuuluisin rannelaukaus” ei ole ihan “luonnon lahja”. Millä eväillä tommonen kuti on oikein saatu aikaiseksi?
Mamman ja pappan luona Naantalissa se tuli hiottua. Palloja ja kiekkoja apuna on treenattu monet päivät ja illat, joten onhan siihen aikaakin tuhlattu.
Miten sun ura junioreissa eteni, olitko tähti jo nuoresta pitäen?
No en ollut mikään tähti, jos siten ajatellaan, etten ollut juniorimaajoukkueissa ollenkaan. Maaleja vaan on tullut aina tehtyä ja aika paljon.
Jääkiekkotilastot kertovat, että pelipaikka Tepsin edustukseen ei tullut heti kuin “Manulle illallinen”, vaan tarvittiin muutama kausi divarissa ja kovaa puristusta ja sisua – onko näin?
Kyllä. Eväät ei ihan riittäneet heti A-junioreiden jälkeen liigaan. Pari vuotta hankittiin voimaa ja pelikokemusta.
Olit legendaarisessa “Jursin koulussa”, millaista treenitahtia Jursi piti?
Harjoitusmäärät olivat hurjia, Jursilla oli aina jokaiselle jotain opetettavaa. Hän on erittäin vaativa ja asiansa osaava valmentajana. Kesäisin harjoituksia oli jopa 3 kertaa päivässä.
Siirryit jostakin syystä HPK:n ja voitit heti Liigan maalintekijäpörssin, seuraavana vuonna menit Ruotsiin HV-71 riveihin ja tahti jatkui samanlaisena. Mikä avasi maalihanat?
Viimeisenä TPS vuotena 1993-1994 tein 23 maalia. Kauden jälkeen en saanut mielestäni tarpeeksi hyvää sopimusta, joten minusta oli aika tarttua HPK:n syöttiin, mikä sinänsä oli oikea valinta. Seuraavalla kaudella tein HPK:ssa 30 maalia ilman loukkaantumisia, se oli tärkeää. HV 71:ssä tein 31 maalia ja sama juttu, olin sivussa vain muutamasta ottelusta. Tietysti hyvät pelikaverit auttavat aina maalinteossa, HV 71:ssä mukana oli tämän päivän pelikavereista mm. Keskisen Esa.
Ruotsista matka jatkui Atlannin takaiseen NHL:ään. Millainen oli kautesi Los Angeles Kingsien riveissä ja miten muistat ensimmäisen ottelusi – oliko perhosia vatsassa?
Ensimmäinen NHL -otteluni oli Los Angeles Kings vastaan San Jose Sharks, ei jännittänyt kauheasti. Olin pelannut kuukausi aiemmin World Cupissa ja ne ottelut jännitti enemmän. Losin kausi oli hyvä, loukkaantumisia oli vain kaksi (puujalka ja olkapäävamma), peleistä olin poissa yhteensä noin kuukauden. Kauden pistesaldo oli 68 ottelussa 16+11=27, ei lainkaan huono tulokaskausi.
Uskoitko pelatessasi junnuna Vammalan luonnonjäillä, että homma jatkuu NHL:ään saakka?
Haaveilin pelaavani joskus ammatikseni, mutta toisaalta vain pieni osa kiekkoilijoista käy NHL:ssä. Joten realistista on sanoa, että en uskonut, mutta halusin.
Miten NHL:n treeni ja pelityyli eroaa eurooppalaisesta?
Harjoittelu NHL:ssa on aika paljon vapaaehtoista ja harjoituksia on vähän. Siellä pelataan lähes joka toinen päivä ja matkustetaan paljon. Peli on nopeampaa ja fyysisempää.
Kingseistä siirryit Ruotsin kautta Suomeen ja Jokereihin ja sieltä sitten Sveitsiin ja Davosiin. Nyt ympyrä on sulkeutunut, kun olet taas Tepsissä. Maali- ja syöttöpinnoja tulee edelleen ihan solkenaan, miten “pelinälkä” pysyy yllä vuodesta toiseen?
Mulla on aina ollut hirveä halu pärjätä, en halua hävitä. Minusta on parempi voittaa.
Jos muuttosi Turkuun ei aikanaan olisi toteutunut, mitä arvelisit tekeväsi tänään?
En tiedä. Ehkä olisin kuitenkin kiekkoilijana Tampereella, kuka tietää ??????
Olet kiertänyt urasi aikana useita maita ja maanosia sekä pelannut Suomen maajoukkueessa, itse asiassa olet nähnyt maailmaa ja jääkiekkoa jo nyt paljon enemmän kuin moni muu. Ovatko nämä kokemukset kasvattaneet tai muokanneet Sinua jollakin tavalla pelaajana tai ihmisenä?
Tottakai, kärsivällisyyttä on tullut lisää ja sitä on oppinut monia asioita kiekkoilun ympäriltä.
Nähdäänkö Sinut vielä jonakin keväänä vahvistamassa Mantsun poikien rivejä junnuja vastaan?
Mikä ettei, jos vaan porukkaan mahtuu! - "Eiköhän me katota Sulle joku paikka vaikka jo heti ensi kevääksi!"
Minkälaisen viestin haluaisit lähettää Vammalan nykyjunioreille?
“Harjoitus tekee mestarin” - ei ole lainkaan huono sanonta.
Jos vielä palataan tohon Killiin ja sen MM-kilpailuihin, nähdäänkö Sut jossakin vaiheessa mukana Killin MM-kilpailuissa?
Meni ensin vähän aikaa miettiessä, että mitä se Killin peluu oikein olikaan. Mutta, kun asia taas aukesi, niin tottakai olen mukana perinnepelin säilyttämisessä. Hyvin voidaan sanoa, että munkin “kutien” perusta on luotu Killin avulla.
Tiesitkö, että Ässien Mika Lehdolla ja Ilveksen Kristian Antilalla on myös Vammala –tausta?
En tiennyt. Lehdon kanssa olen pelannutkin nokakkain, mutta Antila on vielä kohtaamatta.
Toivotamme Sinulle Kaitsu onnea jatkossa ja runsaasti lisämaaleja niin kotoisessa liigassa kuin kansainvälisillä jäillä ja maajoukkueessakin ja tottakai useita pelivuosia vielä eteenpäin!
Kiitos! Onnea ja menestystä vuodelle 2000!