Nurmisen Kaitsun haastattelu 26.12.1999

Kaitsun peliura alkoi VaPS:n riveissä perinteisellä ulkojääkiekkoilulla. Paluu Turkuun 1978 oli varmaankin alkusysäys siihen, että hänestä loppujen lopuksi tuli kiekkoammattilainen. 

Matkalla maineeseen

"Allinniemen Timppa tuli pari vuotta myöhemmin Vammalasta vahvistamaan meidän rivistöjä, Timpan kanssa oltiinkin sitten vuosien varrella monessa mukana. Sitähän se oli, että vanhemmat kuskaili meitä treeneihin, joiden ajat oli välillä aika hölmöjä – monesti ne alkoivat joskus kahdeksan ja kymmenen välillä illalla. Me ei oltu SM –mitali-   tai maaottelujahdisssa mitään ihmeellisä kavereita. Tepsissä on perinteisesti ollut vaikea nousta A-junioreista suoraan edustukseen, sen verran kova on miesten porukka aina ollut. Itsekin siirryin A-junnujen jälkeen divariin ensin TuToon ja Kiekko 67:aan ja vasta näiden kokemusvuosien jälkeen Tepsin edustukseen. Meidän ikäluokasta vain yksi kaveri on pelannut lisäkseni kauden liigassa. Koulunkäynti ja kiekkoilu sopi mulle hyvin yhteen. Kävin lukion ja siellä mua kiinnostivat eniten historia ja englanti, joista onkin ollut hyötyä maailmalla."

NHL kiekkoilu

"Ensimmäinen ihan periaatteellinen ero eurooppalaiseen kiekkoiluun on, että kaikki se mitä NHL:ssä tehdään tähtää, vain ja ainoastaaan seuraavan ottelun voittamiseen. Toinen merkittävä ero on jatkuva matkustaminen ja siellähän on todella pitkät matkat, ei niitä täältä käsin heti tajuakaan. Esimerkiksi siirryttäessä Los Angelesista New Yorkiin (aikaero 6 tuntia), sinne mennään 1,5 päivää ennen ottelua, käytännössä matkapäivien näennäinen vapaa-aika menee aikaeron kompensoimiseen."

"Matkustamisen rytmitys on hoidettu periaatteella: kaksi viikkoa kotona, viikko matkoilla, kaksi viikkoa kotona, viikko matkoilla jne. Pelit on onneksi järjestetty niin, että samalla suunnalla pelataan useampi ottelu. Jos esimerkiksi lennetään New Yorkiin edessä on kolme matsia (Rangers, Islanders ja New Jersey Devils), Miamissa kaksi (Florida Panthers ja Tampa Bay Lightning) jne. Mutta sillä tavalla se kuitenkin on, että kun ottelu on illalla ohi, niin aamulla kone nostaa nokkansa taivaalle ja suunnataan jonnekin kauas kohti seuraavaa pelipaikkaa."

"Pohjois-Amerikkalaiset pelaajat eivät juuri harjoittele kesätauon aikana ja ovat syyskauden alussa eurooppalaisia selvästi huonompikuntoisia. Käytännössä monella kaverilla menee syksy kunnon rakentamiseen, mutta Joulun jälkeen tilanne onkin sitten ihan toinen. Toisaalta kevätpuolella on jäljellä vielä 40 peliä ja Play Offsit päälle. Tohon vähäiseen kesäharjoitteluun on ihan looginen perusta: koska NHL-kausi venyy niinkin pitkäksi (joskut viimeiset ottelut pelataan jopa kesäkuussa), niin hyvin ymmärtää, että peruskuntoharjoittelu ei ole päällimmäisenä mielessä henkisesti ja fyysisesti raskaan pelikauden jälkeen. Europpalaisesta valmennuksesta on paljon opittavaa ja nythän on jo näkyvissä merkkejä siitä, että eurooppalaistietous alkaa kelvata myös NHL:ään. Training campin jälkeen kauden aikana ei juuri ehditä harjoittelemaan, tyypilliset treenit on semmosia puolen tunnin intervalliharjoituksia ja sen jälkeen koppiin."

"Kilpailu on todella kovaa – aina on useampi kova kaveri kärkkymässä vapautuvaa pelipaikkaa. Pelipaikan saamisessa on kanssa aivan omat rituaalinsa. Suomessa tietää suunnilleen päivää aikaisemmin, että pelaako seuraavassa ottelussa vai ei. NHL:ssä kaikki menevät veryttelemään ennen ottelua, sitten tullaan koppiin, jossa taululla on kentällisten koostumukset nimittäin tai numeroittain – jos ei oma nimi tai numero siitä joukosta löydy, niin ei muuta kuin siviilit päälle ja katsomoon – ei siellä selitellä. Suomalaisesta homma tuntuu vähän tylyltä, mutta paikallisille se on tapa toimia. Kyllä mullekin pari kertaa noin kävi, mutta se oli vaan hyväksyttävä. Sovittiin kerran Niinimaan Jannen kanssa, että käydään ottelun jälkeen (Philadelphia – Los Angeles) yhdessä syömässä. Tapaamisesta tulikin sen verran koominen, että tavattiinkin jo matsin alkaessa katsomossa – kummankaan nimeä ei löytynyt pelaajaluettelosta."

Roolipelaaminen

"Suomessa puhutaan paljon roolipelaamisesta, jossa pelaaja jatkaa ottelusta ja kaudesta toiseen samalla kaavalla. En ymmärrä tämmöstä roolipelaamista – mun ajatuksen mukaan ottelut mennään loppujen lopuksi voittamaan, eikä pelaamaan tasan tai häviämään. Hyvän pelaajan pitää olla sellainen, että hän pystyy tarvittaessa kasvamaan aina isompiin saappaisiin."

Viime vuosien kehitys

"Pelin tempo on kasvanut vuosien varrella huimasti, pelaajat ovat nykyisin entistä suuremman kokoisia, varusteet ovat kehittyneet, pelaajat ampuvat kovempaan, kaukalot kaventuneet – kaiken kaikkiaan homma on nopeutunut ja sen myötä sekä lievien että todella pahojen loukkaantumisten määrä on noussut. Esimerkiksi NHL:ssä ovat aivotärähdykset vahvasti esillä – viiden aivotärähdyksen jälkeen peliura on lopullisesti ohi – Euroopassa tästä ei vielä puhuta yhtä vakavasti. Pelaajan kannaltahan tässä on se pointti, että leipä voi loppua hyvinkin nopeasti aivan vaarattoman näköisessä tilanteessa. Itse selvisin NHL:ssä aika vähällä, ensimmäisellä kerralla sain pahan puujalan ja toisella olkapäävamman."

Perheen merkitys

"Tämä kiekkoilu on aika pitkälle reissuhommaa, josta NHL on ääriesimerkki. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että perheen perusasiat on kunnossa. Jokainen muutto aiheuttaa oman paperisotansa, täytyy hoitaa tarha-asiat, eskarit, koulut jne. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että paikkakunnalta löytyy harrastusmahdollisuudet niin vaimolle kuin lapsille – mulle perheen hyvinvointi muutoissa on ykkösasia."

"Losissa me asuttiin semmosella suurella vartioidulla asuntoalueella, jossa oli kaikki palvelut, se oli kaukaa katsottuna pieni kaupunki. Davosissa kaikki palvelut ja vapaa-ajanviettopaikat oli ihan kivenheiton päässä. Koska uuteen seuraan siirtyminen on perheelliselle iso asia, kunnioitan kovasti vanhempien pelaajien neuvoja ja kokemuksia."

Junioritoiminta

"Muutamia havaintoja on tullut tossa viime vuosina tehtyä junioritoiminnasta. Monet valmennukselliset ja olosuhteisiin liittyvät asiat ovat menneet kovasti eteenpäin, mutta siinä mitä junnuilta oikein odotetaan, olisi kehittämistä.  Me aloitettiin kiekkoilu aikanaan sen vuoksi, että se oli kivaa - nykyään vanhemmat vie lapsiaan mukaan sen vuoksi, että niistä tulisi NHL-pelureita. Tottakai kiekkoammattilaisuus ja mahdollisuus turvata tulevaisuutensa pelaamalla tähän houkuttelee, mutta kyllä se aiheuttaa monelle pikkukaverille ihan turhia paineita. Monet vanhemmat uskoo joka joukkueessa olevan vähintään 2-3 uutta Teemu Selännettä, mikä nyt ei missään mielessä ole realistista."

Fanikulttuuri

"Jäällä kurvaillessa tulee katsottua katsomoon pleksin läpi ja moni asia näyttää ihan toisenlaiselta kuin päinvastoin. Katsojien käyttäytyminen vaihtelee kovasti maittain ja maaosittain. Davosissa faniryhmät ovat ihan omaa luokkaansa, ne tulee tuntia ennen matsia laulamaan kentän päätyyn ja niitä on ihan pakko käydä kumartamassa kiitokseksi. NHL:n katsomoissa on isä&poika -yhdistelmiä fanipaidoissa ja niistä näkee, että ne ovat tulleet nauttimaan ja kannustamaan omiaan – tämän tyyppinen perheyhdistelmä saisi tulla myös Suomeen. Toisaalta voi sanoa, että Suomesta puuttuu vielä tietynlainen katsomokulttuuri kokonaan. 90 –luvulla täällä on tapahtunut katsojien suhteen kulttuurimuutos näiden uusien areenoiden myötä. Toivottavasti meilläkin mennään näissä jutuissa eteenpäin, ainakin se tuntuu kentällä paremmalta."

Kaitsun Losin aikaisia ja nykyisiä tekemisiä voi seurata erään hänen faninsa, Julie-Ann Forrestin, tekemiltä ja ylläpitämiltä Kai Nurminen Home Pagesilta. Tämänkin sivun kuvat on julkaistu Julien-Annin myötävaikutuksella.

Kaitsu paketissa

Kaitsusta kuultaa ulospäin rauhallisuus, määrätietoisuus ja harkitseva ote, miehessä näkee selkeästi tasapainoisen, ammattimaisen otteen. ”Mulla on aina ollut halu tehdä semmoista, mistä itte tykkään. Peliuran jälkeen homman täytyy olla jotakin sen tyyppistä, jossa ollaan liikkeellä, konttorissa istuminen ei mulle sovi.”

Kaitsuun saat yhteyden TPS:n virallisen sähköpostin kautta osoitteesta TPS21@usa.net .

Lue lisää Kaitsusta

Paluu haastattelussa -sivulle

Paluu kotisivulle