Moi ! Moi !
Kylläpä tuli paljon hyviä muistoja mieleen kun luin läpi Mantsun poikain kotisivuja. Tuttuja nimiäkin vilahteli tarinoissa. Mä olen kuitenkin sen verran nuorempi että nää nimet on ollu mulle vaan suuria esikuvia. Tuli mieleen kun laskeskelin noita vuosia, että mä olen varmaan pyörinyt teidän joukkueitten jaloissa Mantsun kopissa. Muistan sellasen että kun olin joskus noin viiden vanhana taas pukukopin nurkassa kun isot pojat puki vehkeitä, niin joku sano että joku parhaista pelaajista oli "trippileirillä" eikä päässyt pelaan. Ihmettelin vaan mikä se trippileiri oikein on ja kuinka sinne pääsee.
Killi pisti oikein hymyilyttään, mä olen ollut Killin sanansaattaja Turussa. Eihän ne Killistä tietenkään mitään ennen tienny mutta kyllä ne sitä kuitenkin jakso pelata kun säännöt saatiin selväksi. Alkuun ne epäili että mä olen keksinyt koko jutun ja muutan sääntöjä jatkuvasti ittelle sopivampaan suuntaan. Eli ainakin Turun ja Raision rajalla on pelattu Killiä. Ja pari vuotta sitten mun HPK aikaisten kavereitten kanssa pelattiin Killiä uudenvuoden pileissä.
Oma ura Mantsussa alkoi jalkapallolla. Olin neljän vanha, eli muita huomattavasti nuorempi ja ekan vuoden rakensinkin pääasiassa hiekkakakkuja Mantsun kentän reunalla "Pure Jenkki" pelipaita päällä. Mutta se pelipaidan saaminen oli mulle maailman suurin juttu. Muistan kerran kun olin rakentanut hiekkalinnan kentän puolelle ja tuomari joutu hajottaan sen ja kielsi tekemästä toisten, tais siinä vierähtää pelimieheltä ensimäinen kyynel. Mä olin peleissä kuitenkin aina isompien mukana ja siitä se pelaaminen sitten pikkuhiljaa alko.
Lätkää me käytiin pelaan Mantsussa tietysti aina eli Mantsu oli mun kotipiha niin kesällä kun talvellakin, mähän asuin siinä Varikonkadulla n. 50 m Mantsusta. Varsinkin ilman luistimia pelattiin Killiä usein. Mä ja Nurmisen Kaitsu pelattiin nappulasarjaa. Mä pelasin Mantsun joukkueessa ja Kaitsu Varilan joukkueessa. Kaitsun isä ja äiti oli aina kannustamassa melko kova äänisesti ja kyllähän Kaitsu oli aika ylivoimanen silloin. Kaitsulla on muute vanhalla kaitafilmi kameralla kuvattu peli meiän Mantsun ajoilta eli jostain 70-luvun lopulta. Taitaa olla melkoinen aarre! Kaitsu muutti Turkuun mua muutamaa vuotta ennen ja meni pelaan Tepsiin. Muistan kun se tuli joskus Vammalaan Tepsin takki päällä (missä oli numerot ja kaikki), niin muut kateellisina epäili että mahtaakohan se valehdella ja pelaako se Tepsissä ollenkaan. Mut valittiin sitten joksikin Vapsin lupaavimmaksi junioriksi tai jotain, en muista pokaalin nimee ja voi olla että aika on kullannut muistot. No kuitenkin, me muutettiin Kiikkaan asuun ja Kaitsu tuli Turusta sinne kyläileen ja pyysi mua pelaan tepsiin, sen faija Rauski oli silloin valmentajana. Me pelattiin Kaitsun kanssa Tepsissä A-junioreihin asti yhdessä. Muutama vuosi oli C- ja B- junnuissa taukoa kun mä pelasin vuotta vanhempien kanssa ja Kaitsu pudotettiin kakkos joukkueeseen. Kaitsulla oli hyvä tekniikka, mutta valmentajan mielestä Kaitsulla ei ollut riittävästi kovuutta. Myöhemmin Kaitsu oli justiinsa se ainoo josta tuli iso tähti meidän ikäluokasta.
A-junioreissa mä lähdin HPK:hon ja Kaitsu jäi Tepsiin. Silloin Kaitsusta tuli vasta oikeastaan sellainen pelaaja, jona se nyt tunnetaan. Mä muistan kuinka ihan pikkujunnuista asti Kaitsu hoki aina että eikö olekin Timppa mulla joukkueen paras kuti. Ei sillä ollut, mutta se halus että sille tulee.
Mun suurin idoli Vapsin vanhemmista junnuista oli Peltovirran Ari-Pekka, koska sitä oli pyydetty Ilvekseen ja siellähän se pelas kai liigaan asti. Se että joku oli päässyt Vapsista "oikeisiin" joukkueisiin tuntu mahdottomalta. Hienointa mun omassa urassa oli ehkä juuri se että oli lähtenyt Mantsusta, eli paikasta jossa jo Tapparan pipolle tai saati sitten jollekkin tosi pelaajan mailalle kumarrettiin jo kaukaa, ja sitten pääsin sieltä kaikkien esikuvien kanssa jäälle Turussa. Sitä jotenkin osas arvostaa ja pitää niin suurena saavutuksena, ihan erilailla kuin Turussa syntyneet ja koko ikänsä Tepsissä pelanneet. Mä olin muistaakseni kuusitoista kun mä pääsin ekaa kertaa reenaan Tepsin miesten kanssa, ei sellasesta olis voinu edes uneksia. Silloin Tepsin "nuoria" oli mm. Keskinen, Virta, Leime, Rokama, Vilander jne.. vanhoja oli mukana Nummelin, Valtonen, Leppänen. Lisäksi Tamminen palkkas mut kiekkokouluunsa kouluttajaksi kaikkien noitten tähtien kanssa. Kiekko-koulussa mun suurimmat sympatiat sai aina pojat jotka tuli huonoilla kamoilla pienistä kylistä ja oli tosissaan rakastuneita lätkään. Kai sitä näki itsensä nuorena. Kiekko koulussa opetteli muuten luisteleen mm. sellaisia pelimiehiä kun Saku Koivu, Petteri Nummelin, Kiprusovin veljekset jne.
HPK:ssa pelasin A-jun. SM-sarjaa ja reenasin jonkunverran liigan kanssa. Pelasin vain yhden pelin miesten mukana Ilvestä vastaan muistaakseni vuonna -90. Lopetin 21 vuotiaana ja aloin kiinnostua myös elämästä kaukalon ulkopuolella. Lätkän jälkeen pelasin vuosia Salibandyn ja Maahockeyn SM-sarjaa ja viisi vuotta maahockey maajoukkueessa. Omasta urasta on jäänyt kasapäin loistavia muistoja eikä ne Mantsun aikaiset ole vähäisimpiä. Mä olen käynyt Mantsun kentän reunalla useasti kun olen poikennut Vammalaan. Viime kesänä kentällä pelasi joukko pikkupoikia ja niitä katsellessa tuli haikea ja nostalginen olo. Mun teki suunnattomasti mieli mennä sanoon, että reenatkaa ja uskokaa itteenne tältä kentältä on ponnistettu NHL:ään asti.
Ei mun pitänyt kirjottaa muuta kun se varmistus että olen saanut sun viestisi, mutta ei vaan saanut pysähtymään. Kiitos mukavista muistoista.
-Timo
Allinniemi-