Historia toistaa itseään!
Ilves voitti eilen nuorten Suomen Mestaruuden jännittävien vaiheiden jälkeen lyöden Espoon Bluesin toisessa osaottelussa 2-1, ensimmäisen päättyessä 6-5. Ottelun merkitystä espoolaiselle kiekkoväelle osoitti se, että halliin oli ahtautunut yli 4.000 katsojaa – lauantai-illan huuma oli enemmän, kuin käsin kosketeltava.
Jo ensi minuutit osoittivat, kumpi on kuskin ja kumpi repsikan paikalla. Niin suvereenisti Ilves hallitsi kenttätapahtumia toisen erän jälkipuoliskoa lukuun ottamatta, vaikka vastustajan riveissä oli 14 liigapeluria. Ongelmana vain oli, että vaikka kiekkoa liikuteltiin näyttävästi, ei pikkumustaa tahdottu saada pirullakaan vastustajan veskarin selän taakse. Blues meni 1-0 johtoon ylivoimalla toisen erän puolivälissä ja pitkään näytti siltä, että sunnuntaina pelataan vielä Hakametsässä. Kolmannen erän puolivälissä Bluesin Niemelä otti tyhmän 2+2 jäähyn, jota Ilves ei jättänyt hyödyntämättä. Tasoituksesta huolimatta odotettiin jo jatkoaikaa, mutta taas Blues potkaisi itseään nilkkaan ottamalla kakkosen, kun ottelua oli jäljellä viimeiset kaksi minuuttia. Tupsukorvat hyödynsivät annetun mahdollisuuden ja ajassa 59.40 valotaululle ilmestyivät luvut 1-2, loppu oli kosmetiikkaa.
Ja sitten alkoivat paljon puhutut voitonjuhlat! Urheilussa ja erityisesti joukkueurheilussa saavutettu voitto ja sitä seuraava voitonjuhla on äärimmäisen hieno tunneryöppy – sitä on vaikea kuvata järjellisin sanoin. Voitonjuhlaan pääsevät mukaan niin itse pelurit, kuin valmennus- ja huoltoryhmä sekä taustalla vuosia toimineen vanhemmat, fanit ja muut mukanaolijat. Hopea ei ole häpeä, vaikka se hetken siltä voi tuntuakin. Loppupeleissä on mitalisteja maassa kuitenkin huomattavasti vähemmän, kuin päinvastoin. Voittoa kannattaa juhlia pitkään ja muistaa sen arvo nyt ja tulevaisuudessa, vaikka joka kevät tuleekin uusia mestareita.
Puolitoista kultaa Tyrväälle
Tyrväällä juhlitaan ja erityisesti Kukkurin hyppyrimäen juurella! Koko Liuksialan, Mäkelän ja Pakarisen sukukunta juhlii kultaa, näin tehdään myös Vainion ja Santamäen suvuissa, joista Elina ja Mikko Vainio Tampereella. Joukkueen kantaviin voimiin kuuluivat, VaPSissa kiekkouransa aloittanut ja runkosarjan maalitekijäpörssin voittanut, Juho Liuksiala sekä Lekin Mestis ja Ilveksen Liigajoukkueen kautta pleijareihin mukaan tullut Olli Vainio. Ollin ura on mansepainotteinen, mutta kun molemmat Mummulat ovat Tyrväällä, voidaan mitalin toinen puoli ”omia” myös Tyrväälle. Vihaisesti ampuva pakki teki juuri 1+1 sopimuksen Ilveksen Liigajoukkueen kanssa. Jos ja kun VaPSissa voidaan mitaleita juhlia, niin voidaan tehdä myös Suunta-Sepoissa. Sieltä ovat molempien pelureiden kestävyysgeenit peräisin.
Veteraanien sydän sykkii
Nyt saavutettu mestaruus herkistää kovapintaisimmatkin Mantsun veteraanit. Tuoreessa muistissa on Puntalon Hemen Ilveksen riveissä saavuttama nuorten Suomen Mestaruus rapiat 40 vuotta takaperin. Silloin elettiin aikaa, jolloin ottelut pelattiin pääsääntöisesti Sorsapuiston ihmejäällä, vain erityistapauksissa – kuten finaalit – päästiin hallijäälle. Ennen Hemeä oli tyrvääläisistä ainoastaan Kari "Musa" Saarikko päässyt pukemaan ilvespaidan päälleen. Hemen saavutukset ovat olleet historiankirjojen muuttumaton kivijalka, nyt nämäkin on kirjoitettu uusiksi ja mantsulaisten menestykselle on saatu jatkumo toisen polven muodossa. Keitähän mahtavat olla 2050 -vuosikymmenen nuoret mestarit, vanhemman polven jo kasvaessa koiranputkea?
Viitteitä tulevasta nähtiin jo pari vuotta takaperin Juhon käydessä kahdesti try outilla Mantsun Veteraanien keväthöntsyissä. ”Pojasta voi tulla vielä jotakin” tai ”raikkaalla jalalla mennään”, olivat tyypillisimmät kommentit. Nyt ollaan tässä ja hyvä näin!
Tilastotieteilijöitä kummastuttavat Mantsu ry:n tukemien Emmi Jokelan ja Juho Liuksialan heti kohta saavuttamat Suomen Mestaruudet - on osattu ”veikata” oikeaa hevosta! Vaikka uskalikot ehdottavatkin jo siirtymistä lottoamiseen, pitää yhdistys kuitenkin pintansa nuorten tukemisessa – heissä on tulevaisuus!
Suomen Mestari 2016.
Katsomossa nähtiin useita tyrvään kiekkoveteraaneja, joista Timo ”Haveri” Poutanen esitteli erätauolla Marja-Leena Liuksialalle joukkuekuvaa ajalta, jolloin ”kaikki oli vielä paremmin ja edessäpäin”.
Kari ”Käkä” Liuksiala eturivissä ensimmäinen vasemmalta, Heme takarivissä kolmas vasemmalta ja Haveri takarivissä viides vasemmalta.
Lähteet ja kuvat:
Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitos
Kirsi Teiskonlahti Ilves.com