Tyrvään Terässika miehen ikään!
Näihin aikoihin, alkutalvesta 1957, näki ensimmäistä kertaa päivänvalon Helmi ja Veikko Puntalon esikoinen Heikki – tunnettu paremmin nimellä ”Heme” – totaalisen tietämättömänä siitä, mihin kaikkeen tulee näppinsä pistämään.
Heme on vaikuttanut elämänsä aikana hyvin monella osa-alueella, mutta ainakin Mantsun Veteraanien näkövinkkelistä hän on 1970 –luvun merkittävin tyrvääläinen kiekkovaikuttaja. Alkuunsa Heme oli mukana Palloseuran jalkapallo- ja jääkiekkokuvioissa, kunnes siinä 15 -ikävuoden korvilla innostui määrätietoiseen urheiluvalmennukseen tähtäimenään päästä mahdollisimman pitkälle valitsemassaan lajissa – jääkiekossa. Syitä tähän oli varmaankin monia, mutta edesauttajina olivat erityisesti jo koettu menestys kohdattaessa alueellisia mahtiseuroja Lukkoa ja Ässiä, sekä kontaktit Tapparassa samaan aikaan pelanneeseen serkkuunsa Markku Suomeen.
Hemen luonteenpiirteinä ovat aina olleet määrätietoisuus ja pedanttisuus, kun hän on jotakin päättänyt tehdä tai saavuttaa. 1970 -luvun alku oli aikaa, jolloin lentopallomenestys Vammalassa lähti tukevaan nousukiitoon ja vastaavasti jääkiekko, ainakin miesten edustustasolla, lähti laskukiitoon. Hemeä tilanne ei missään muodossa häirinnyt, sillä hän on aina osannut ammentaa tietonsa ja taitonsa sieltä, mistä se on ollut saatavissa, eikä sieltä, mistä sitä annetaan.
Jääkiekkovalmennusta oli annettu vuosien varrella käyttämällä paikkakunnalla alan osaajia sektorilta Rauma, Pori ja Tampere. Toinen toistaan kovempia kavereita oli nähty, kuten Heino Pulli, Matti Keinonen, Erkki ja Ilpo Koskela, mutta ehkä merkittävin ja pitkäaikaisin opintuoja Lahtivirran Penan lisäksi oli raumalainen Kari Paatola. Karin johdolla oppia saatiin lukuisia kertoja ja pitkin poikin Satakuntaa. Alan vaikuttavin kirjallinen teos oli jouluna 1971 ilmestynyt, joka pojan valmennusaapinen, Jääkiekko Raketti.
Heme ensimmäinen oikealta.
Puntalon valmennusinstituutti
Ympärivuotisen harjoittelun systematisoitumisen ja koventumisen myötä syntyi Asemakadulle Puntalon valmennusinstituutti. Kyseessä oli jonkin sorttinen evoluutio, sillä Hemen harjoittelumotivaatio ja harjoittelumenetelmät siirtyivät myös lähiympäristön muuhun poikaväestöön. Valmennusinstituutti käynnistyi 1970 -luvun alkuvuosina hyödyntämällä Jääkiekkoliiton vuosikirjan oppeja, kunnes Heme loi kontaktit Tampereelle, ensin Tapparaan ja sittemmin Ilvekseen. Koska kännyköitä ja Internettejä ei vielä tuolloin ollut, tietoa välitettiin tehokkaimmin Vammala-Tampere välillä työskentelevien konduktöörien välityksellä, kunnes Heme päätti muuttaa kokonaan Tampereelle.
Koska valmennusinstituutti ei nauttinut toiminnassaan minkään puolueen, urheiluseuran tai bisnesenkelin tukirahoista, tehtiin harjoitteluvälineet ja paikat itse. Kesäharjoittelua varten tehtiin takapihalle hyppyaidat ja nojapuut, lisäksi käytössä oli levypainot ja riukupallo. Niiden avulla saatiin harjoiteltua kimmoisuutta ja voimaa. Laukauksia harjoiteltiin filmivanerialustan päältä, Laineen Santerin tallin pääty hajotettiin kymmenien tuhansien laukauksien seurauksena. Sähkölaitoksen A -tolppaan hyödynnettiin leuanvedossa, kiinnittämällä siihen poikittain 7/8 -tuuman yläreunasta pyöristetty lauta. Talviharjoitteluun tulivat pelaamisen lisäksi mukaan luistelu- ja laukaisuharjoitukset. Heme opetti Mantsussa pelinavauksia, yli- ja alivoimapeliä sekä erilaisia maaliin ohjauksia. Erityisen ovela oli ”Len Lunden –tuotemerkki” lapa vinoon -ohjaus, jolla pakin vetämä kova maakuti ohjattiin jompaan kumpaan maalin yläkulmaan. Myös jääkentän hoitoon Heme välitti ”Tampereen neuvoja”. Sorsapuiston luonnonjää tiedettiin kokemusperäisesti erinomaiseksi myös suojakeleillä. Syynä tähän oli se, että jäädytysveden sekaan lisättiin joitain kemikalioita sulamisen estämiseksi. Ihan kaikkia oppeja ei kuitenkaan uskallettu käyttää, sillä näiden aineiden käsittelyn kerrotaan aiheuttaneen kentänhoitajien hohtamista pimeällä.
Kun Ilves alkoi järjestää Training Campejä maakuntien nuorille pelaajille, kävi Hemekin näytillä eräässä niistä kesällä 1972, minkä seurauksena siirto Tampereelle käynnistyi vuoden viiveellä. Samalla kerralla draftattiin mänttäläinen Risto Siltanen. Välineiden merkitys alkoi myös nostaa päätään ja kun Mäsin kengurunnahkaiset luistimet olivat aikansa legenda, ilmestyi sellaiset Hemenkin jalkoihin Ilves -pestin myötä. Pari vuotta myöhemmin olivat tilalla pykälää järeämmät kalusteet, CCM Super Tacksit. Valitettavasti Hemen Ilves -ura jäi kausiin 1973 - 1976, vaikkakin saldona oli B -junioreiden SM -pronssi ja A -juniorien SM -kulta. Kuriositeettina mainittakoon, että Heme teki seuran B –junioreiden yhden ottelun maaliennätyksen, 7 maalia.
Puntalon valmennusinstituutti syksyllä 2006 kuvattuna Laineen Santerin tallin suunnasta. Varsinaiset voimailutilat sijaitsivat vasemmalla alhaalla olevien ikkunoiden takana. Talon kyljestä puuttuu vielä pronssilaatta.
Mantsun koppi keväällä 2006.
Käsien kätevyys
Lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Heme asui tiiviisti Jaatsinpuiston
vieressä, jossa tehtiin ja pelattiin monenmoisia juttuja aina katulätkästä
paskatikkuun. Paljon on Akseli Gallen-Kallellan patsas aikojen saatossa nähnyt,
mutta onneksi sen pronssiset huulet ovat kuitenkin sinetöidyt.
Hemen ensimmäiset taiteellisuuden merkit putkahtivat esiin keskikouluaikoina A-luokan poikien piirtäessä ”Ketkut” -sarjakuvaa, jonka vaikutukset myöhäisempiin tyrvääläisiin taidesuuntauksiin ovat ilmeiset. Urheilu-uran jälkeen Heme on keskittynyt rakentamiseen sekä kalastukseen ja metsästykseen. Miehen pedanttisuus oli yhtenä vaikutteena myös hirsimökin rakennusprojektissa, jonka hän teki omin käsin hankkien tarvittavan erikoisosaamisen alan vanhempia mestareita hyödyntäen. Peruskipinän kalastuksen ja metsästyksen saloihin antoi naapurissa asunut Uuno Ulvio. Kerrotaan myös metsästyksen saloja opiskellessaan Hemen viettäneen kerran kaksi viikkoa peurantaljaan pukeutuneena Soukon perällä tutkien peurojen käyttäytymistä.
Verraton kaveri
Heme on omannut aina hyvät sosiaaliset taidot ja nopeat jalat. Joukkuepelaajana hän on hyvä hengenluoja ja kaverin kannustaja. Haasteita mies ei ole koskaan kaihtanut. Yhteen aikaan Pillin Mauno tempaisi 130 kiloa suorille käsille pikkutakki päällä ja vielä jalat suorina. Tähän haasteeseen Heme vastasi nostamalla lopulta rautaa parikymmentä kiloa enemmän, vaikkakin polvia joutui karvan koukistamaan. Hemen näyttävää koreografiaa oli ilo ihailla kerta toisensa jälkeen poikain vieraillessa niin Hurriganesin esiintyessä Huhkajavuorella, Sata-Häme joi –juhlilla kuin Porin Jazzareilla sekä lukuisissa muissa paikoissa.
Viittaus Terässikaan liittyy urheilun ja kansankulttuurin fuusioon: 1970 –luvulla ilmestyi useita vuosia Huuli -niminen koko kansan sarjakuvalehti, jonka toimittajat piipahtivat uimassa Kaalisaaren hyppylaitoksella kesällä 1973. Tällä reissullaan he saivat idean sarjakuvahahmo Terässian vartaloksi nähdessään atleettisen Hemen sujahtavan kerroksista ja ponnuilta sulavasti veteen. Jotkut toki luulivat mallina olleen Arnold Schwartzeneggerin, mutta vikaan meni. Terässika luotiin sitten yksinkertaisesti vaihtamalla ihmispään tilalle sian pään ja näin suosittu sarjakuvahahmo oli valmis.
Vaikkakin parina viime vuosikymmenenä on urheilumiehen menoa ”Ansalanka” hidastanut, ei se ole ollut esteenä Poikain Päiväin höntsyissä. Me Mantsun Veteraanit kunnioitamme tätä tammikuisen päivän ohikiitävää hetkeä suutelemalla Mantsun kentän jäätä! Tiedämme voivamme tehdä sen, sillä sille pyhälle jäälle ei ole kukaan kussut, ainakaan meidän aikana.
Onnea Heme!
Mantsun pyhä jää!
Heme takarivissä kolmas vasemmalta (VM -kypärä), veljensä Hannun ja Nurmen Tapanin välissä.