Tyrvääläistä lentistietoutta jaossa maailmalla
Anu Laakso - 24.9.2000 Wattwil, Sveitsi
Suomalainen valmentaja ulkomailla ei ole mikään jokapäiväinen tuttavuus. Mahtilaji jääkiekko toimii tälläkin urheilun saralla tiennäyttäjänä ja muut palloilulajit tulevat perässä hiljakseen. Vammalalaissyntyinen Teuvo Tuominen on tällä hetkellä suomalaisen lentopallovalmennuksen kansainvälinen sanansaattaja, sillä ainoastaan hän ja turkulainen Marko Siivonen valmentavat työkseen lentopalloa Suomen rajojen ulkopuolella. Heitä ennen lentopallotietoutta ulkomailla ovat jakaneet vammalalainen Jukka Kutila, Jouni Parkkali ja Kalle Luukkonen.
Pelaajana mestaruussarjassakin Vammalan Lentopallon riveissä esiintynyt ja Kisan paidassa kaksi junioreiden Suomen mestaruutta voittanut Tuominen valmentaa Sveitsissä neljättä vuotta. Ensimmäinen työnantaja oli suomalaisille tuttu pysähdyspaikka Näfels, jota on valmentanut Jouni Parkkali ja pelaajina edustaneet passarit, Vammalassa huippu-uransa aloittanut Petteri Laurila ja Arto Hanni. Tällä hetkellä Tuominen pitää majaa elämänkumppaninsa, keikyäläisen Piia Marilan kanssa 40 kilometriä Näfelsistä pohjoiseen sijaitsevassa Wattwilissä, jossa hän toimii lentopalloseura KSV Wattwilin junioripäällikkönä. Ennen Sveitsiin lähtöään Tuominen oli Suomen Lentopalloliiton palkkalistoilla, viimeksi valmennuspäällikkönä Varalan urheilulukion lentopallolinjalla. Hän on myös valmentanut kaksi vuotta Norjan Stavangerissa.
- Piian valmistuttua psykiatriseksi sairaanhoitajaksi päätimme vuonna 1997 katsastaa mahdollisuuksia lähteä ulkomaille. Etsimme ensin Piialle työpaikkaa ja sellainen löytyi Näfelsistä. Minulle töitä löytyi paikallisesta lentopalloseurasta, jonka valmennuksesta vastasi tuolloin Jouni Parkkali. Liityin hänen aisaparikseen kaudeksi 1997-98 ja otin vuoden virkavapaata Lentopalloliiton tehtävistä. Piti oikein kartasta katsoa, mihin olemme lähdössä, Tuominen naurahtaa.
Teuvo Tuominen sveitsiläismaisemissa Chäserugin harjalla, photo by Anu ;-)
Valmentajan tehtävä vain valmentaa
Wattwilissä Tuominen valmentaa viittä juniorijoukkuetta B-ikäisistä nuorempiin. Päivät täyttyvät myös naapurikylän Kirchbergin yläasteen liikuntatunneista. Valmentaminen ja koulussa opettaminen ovat myös suvaitsevaisuuskasvatusta, sillä väkilukuun suhteutettuna Sveitsissä on eniten ulkomaalaisia. Kokemukset ovat olleet mieluisia ja ainakin kaksi seuraavaa vuotta kuluvat vuorimaisemissa kesällä solmitun sopimuksen myötä.
- Lentopalloasioissa minulla ei tällä hetkellä ole hinkua Suomeen, sillä olemme viihtyneet kovasti ja täällä jatkamme, jos työpanos kelpaa. Olen tyytyväinen, että jäimme ensimmäisen vuoden jälkeen, sillä ulkomailla asumisen ja valmentamisen hyvistä puolista osa tulee esiin vasta ajan kanssa. Yksi vuosi olisi jotenkin jättänyt koko projektin torsoksi. Täällä valmentajan tehtävä on puhtaasti valmentaa ja usean joukkueen sovittaminen aikatauluun on rytmityskysymys. Se onnistuu, kun valmentajan ei tarvitse haeskella mainoksia seuran kausijulkaisuun tai tehdä niitä muuta kymmentä hommaa, jotka Suomessa lankeavat seuran palkkalistoilla oleville henkilöille.
- Toisen puolen työpanoksestani seuravalmennuksen rinnalla vie liikunnanopettajan työ. Se antaa minulle kontaktin myös tavallisiin koululaisiin ja pitää yllä ammattitaitoani. Täällä esimerkillistä on, että seurat ovat valmiit satsaamaan junioritoimintaan paitsi ammattivalmentajan muodossa, eteenpäin menoa tuetaan muutenkin. Tätä painotusta voisi miettiä myös Suomessa, Tuominen summaa.
Harjoitukset alkavat kätellen
Suomalaiset lentopalloihmiset kritisoivat usein lajin asemaa, lajin organisoitumista, liiton toimintaa jne. Matkailu avartaa tässäkin suhteessa, sillä monessa maassa meidän Suomessa kritisoimamme asiat ovat vielä harppauksen jäljessä. Näin esimerkiksi Sveitsissä. Tuomisen vaakakupissa hyviä asioita on kuitenkin reippaasti huonoja enemmän.
- Lentopalloasioissa Sveitsi on Suomea jäljessä monessa asiassa, esim. valmentajien ja sarjojen taso on kovin kirjava. Turnausjärjestelyissä, sarjajärjestelmässä ja liiton ja seuran yhteistyössä Sveitsi on Suomeen verrattuna pisteessä nolla. Sveitsin lentopalloliiton ratkaisu lopettaa käytännössä miesten maajoukkuetoiminta oli raju ja tällä hetkellä panostus on naisissa ja tyttöjunioreissa. Mielenkiintoinen tason mittari Suomen ja Sveitsin välillä on naisten Mestareiden liigan ottelu, jossa Hämeenlinnan Tarmo-Volley kohtaa sveitsiläisen Könizin.
- Sveitsiläisessä lentopallokultturissa minua miellyttäviä asioita on mm. kohteliaisuus. Juniorit tervehtivät valmentajansa salille tullessaan kätellen ja se on ensi kontakti, jossa näkee heidän vireensä. He tekevät seuralleen myös paljon muuta ja esimerkiksi C-ikäisistä ylöspäin nuoret eivät saa pelata joukkueessa, jos eivät ole käyneet kirjurikurssia. Tähän päivään mennessä en ole virittänyt verkkoa vielä kertakaan, enkä edes tiedä, missä tavarat tarkasti ottaen ovat. Toimintamalli lisää nuorten vastuuntuntoa, eikä pelaaminen ole itseisarvo, Tuominen kiittelee.
Oma maa mansikka?
Teuvo Tuomista ja Marko Siivosta lukuunottamatta suomalaiset valmentajat jakavat tietouttaan tällä kaudella poikkeuksetta vain kotimaansa kamaralla. Miksi näin?
- Suomalaisvalmentajien lähteminen on ollut laimeaa, en tiedä koetaanko se sitten etäisyyden vuoksi vaikeaksi, mutta sijainnilleen Suomi ei voi mitään. Perheellisen lähtemisen kynnys on tottakai korkea ja kai suomalaiset lisäksi murehtivat kielitaitoaan.
- Omasta mielestäni rimaa ei kannattaisi pitää hirveän korkealla, sillä vieraskielisen komentosanaston oppii muutamassa viikossa. Käytännön kielitaito ei tietenkään tule niin nopeasti ja parhaat palkinnot tulevat, kun jaksaa taistella alkuvaikeuksien yli ja viipyä maassa kauemmin kuin vuoden. Minulla on kuitenkin sellainen kutina, että suomalaisvalmentajia nähdään pian ulkomailla enemmänkin.
- Minulle harrastuksesta on tullut ammatti, jonka harjoittaminen tuntuu mukavalta, kiittelee silminnähden oloonsa tyytyväinen tyrvääläinen Teuvo Tuominen vuorimaiseman ympäröimänä.