Tyrvääläisellä lentopallolla on pitkät perinteet. Lajia on harrastettu paikkakunnalla siitä asti, kun se tuli Suomeen. Nykyisen SM –sarjatason juuret ovat 50 –luvulla, jolloin Tyrvään Kisa otti lajin voimallisemmin ohjelmaansa muutamien aktiivien aloitteesta. Monen monituista sarjajyrää ja maajoukkuemiestä on Tyrväältä oppinsa ammentanut ja tuonut paikkakunnalle vuosien varrella kaiken värisiä mitaleja. Kisan suuruuden aika ajoittui 70 –lukuun , jolloin "kerman" kuori kuitenkin Pieksämäen NMKY. Näistä ajoista eräs tukevasti mieleen jäänyt, Kisan ja myöhemmin Valepan kaataja, oli Jouni "Jone" Parkkali. Kysyimme Jonelta, miten tyrvääläisen lentopallo on vaikututtanut hänen uraansa.

Olet kotoisin Kuopiosta, yhdestä "Suomen jalkapallon Mekoista", miten päädyit alunperin lentopallon pariin jalkapallon sijaan?

Aloitin lentopallon pelaamisen viidentoista vanhana Roivaisen Erkin pienellä painostuksella

Missä vaiheessa tormäsit tyrvään poikiin ensimmäisen kerran?

Taisi olla nuorten SM-kisat siellä Vammalassa ja sitten PNMKYn kanssa mestaruuskamppailuissa.

Muistan Sinun pelanneen A -nuorten SM -lopputurnauksessa Sylvään salissa  joskus 70 -luvun alussa, edustit sillon Kuopion Salea. Kisan pojat saivat sillä kertaa pronssia ja Sale tai Kalajoen Junkkarit voitti. Junkkareissa taisi pelata Alajoen Kauko, Topparin Pekka ja Mäntylä - etunimeä en muista, mutta periaatteessa samaa porukkaa, joka myöhemmin voitti Seinäjoen Mailajusseille pari SM kultaa. Muistatko turnauksen ja lopputuloksen?

Muistan hyvinkin, mestaruus maistui makeelle Kuopion pojille !!

Siirryit jossakin vaiheessa Pieksämäelle, jonka kanssa Kisa kävi "hirvittäviä" taistoja SM -kullasta ja Pieksämäkihän ne useimmiten voitti. Onko näistä matseistä jäänyt joitakin tapahtumia mieleen?

Helkkarinmoiset jonot Sylvään koulun ulkopuolella tuntia ennen pelin alkua. Samoin sanoin kuvaamaton meteli pelissä.

Miten kuvailisit itseäsi pelaajana?

Monipuolinen, monen roolin pelaaja, hieman lyhytjänteinen ja tempperamenttinen.

Kisalla oli monta kovaa peluria, kuten esimerkiksi Kimpaanpään Seppo ja Pauli, Tourosen Kari, Lyytikäisen Veijo, Mäkisen Arto, Forsblomin Pauli, Rehakan Tauno, Alantien Hannu, Rantasen Lasse, Tuomisen Teuska ja monta muuta, niin ja tietysti lainamiehet Jokitien Veli-Pentti ja Virran Timo. Oliko näissä kavereissa ns. vaikeita vastustajia ja miten ne ominaisuudet tuli esiin?

Kaikki olivat omalla tavallaan vaikeita: V-P Jokitie oli paha vasuri, Mäkisen Artsi juonikas, Virran Timppa voimakas - pari erää – tässä muutama esimerkki. Porukka oli kaikenkaikkiaan tasainen ja monipuolinen.

Pelaajaurasi kesti niin pitkään, että ehdit nähdä lähes tyrvääläissukupolven vaihdoksen. Oliko pelureiden otteissa oleellisia eroja vanhemman ja nuoremman kaartin välillä?

Vanhemmat kaverit olivat huomattavasti monipuolisempia!

Pelasit pitkän uran kotoisissa sarjoissa ja maajoukkuessa. Mitkä ovat SM –sarja- ja maaotteluottelumääräsi sekä mitalisaldosi?

Maaotteluja kerääntyi 274 ja SM-sarjaotteluja satoja. Mitalipuolelle 7 SM-kultaa, 2 hopeaa ja 4 pronssia, 8 Suomen Cup mestaruutta, 3 nuorten SM-kultaa, 3 NMKYUn EM-kultaa. Olin 3 kertaa mukana Mestareiden Cupin finaaleissa, tässä osa saavutuksista.

Taidat olla ihan ensimmäisiä ellet ensimäinen suomalainen, joka on siirtynyt pelaamaan ulkomaisiin sarjoihin. Missä kaikkialla pelasit?

Pelasin yhden kauden Turkissa ja kolme Italiassa.

Minkälaisia tuntoja ensimmäinen "ulkomaan komennus" herätti?

Oli mukavaa olla ammattilainen ja voitaa Turkin liiga- ja Cup -mestaruus sekä olla samalla porukalla Euroopan Cupin voittajien Cup finaalissa.

Miten kotimainen ja ulkomaiset järjestelmät erosivat toisistaan?

Samanlaista siellä ja täällä - Italian ammattilaisuus erosi edukseen kaiken toiminnan osalta.

Muokkasivatko ne kaudet Sinua pelaajana?

Hyvin paljon, kotimaan arvostus kasvoi. Opin vieraita kieliä ja kulttuureja todella hyvin paljon.

Siirryit peliurasi jälkeen valmentajaksi – taisitpa olla jonkin aikaa pelaajavalmentaja. Miten kuvailisit pelaajana ja valmentajana olemisen eroja.

Valmentajan paineet ovat jatkuvat ja olet hyvin yksinäinen koko ajan. Vastuu on kovempi, ainakin minun tyylillä valmenettaessa.

Olit jokunen vuosi sitten Rovaniemellä valmennushommissa – nyt NaPa on noussut Suomen huipulle. Vieläkö ryhmässä on tuttuja kavereita mukana?

Olin Torniossa en Rovaniemellä, mutta niistä kavereista Saukkosen Pekka on NaPassa, Alapurasen Tapio Salon Viestissä ja Mäkikyrön Teemu Iskussa.

Olet myös valmentanut ulkomailla ja nähnyt sitä puolta. Minkälaisia eroja on kokemustesi pohjalta koti- ja ulkomaisissa sarjoissa?

Sveitsi ei ole lentopallotasoltaan maailman mittakaavassa kova maa. Siellä pelataan ainoastaan yksi ottelu viikossa, mikä tulisi ottaa tavaksi myös Suomen sarjoihin. Italiassa sinulla on kaverina liuta apuvalmentajia – kokonaisuudessaan minulla on vasta lyhyt ura ja kokemustausta ulkomailla valmentamisesta.

Toistaiseksi viimeinen ulkomaanpestisi oli MTV Näfels Sveitsissä – saldona viime kaudelta Sveitsin mestaruus ja Cupin voitto. Millä eväillä mestaruudet saavutettiin, oletko "kultasormi" vai onko takataskussasi "ihmejippoja"?

Minulla oli hyvä joukkue valmennettavana ja Teuska auttoi loppupeleissä valtavasti.

Sulla on huippupelaajan tausta sekä liikunnan ammattikoulutus, mutta mitkä ovat valmentaja Parkkalin menestyksen eväät? Oletko autoritäärinen käskijä, emotiaalinen myötäeläjä vai jotain siltä väliltä. Tulokset ainakin osoittavat sulla olevan menestykseen vaadittavat palapelin osaset hallinnassa.

Olen autoritäärinen valmentaja, pyrin olemaan kaikille tasapuolinen ja yritän iskostaa pelaajille harjoittelun merkityksen - paljon on vielä opittavaa.

Viime vuosina on Suomessa alettu erottaa valmentajia kesken kauden hyvinkin herkästi, erityisesti jääkiekossa, mutta kyllä lentopallostakin vastaavia esimerkkejä löytyy. Paljon puhutaan siitä "joukkueen herättämisestä" ja siitä, että valmentaja on helpompi erottaa kuin pelaajat. Toiminta sinänsähän on tuttua jo yrityselmästä ja yrityksiksi urheiluseurat ovat menneetkin. Mitä mieltä olet kehityksestä?

Toiminta on nykyisin liian lyhytjänteistä, toisaalta seuran sisällä tapahtuu paljon, joita suuri yleisö ei tiedä. Tämän pohjalta on vaikea sanoa todellisia syitä erottamisille. Valmentajat tekevät nykyisin lakimiesten kanssa sopimukset, joten palkka kuitenkin juoksee potkuista huolimatta.

Miten näet valmentajaan ja pelaajiin kohdistuvien vaateiden muuttumisen tällä vuosikymmenellä?

Kaikki on tänään entistä ammattimaisempaa, mikä sinänsä on vain hyvä asia.

Miten pitäisi tulkita tilanteet, joissa joukkueen valmentaja on vaihdettu useita kertoja parin vuoden sisällä?

Seuran johdon pitäisi mennä peilin eteen, hehän valmentajasopimukset tekevät.

Olet tehnyt käsittääkseni jo pidempään yhteistyötä lentopallohommissa Tuomisen Teuskan kanssa, nyt viimeksi Sveitsissä, miten yhteistyö on sujunut?

Todella hyvin erilaisesta luonteesta huolimatta - ainoastaan positiivistä sanottavaa!

Toimit myös Mantsussa syntyneen Killin levittäjänä Sveitsissä, kuten viime vuonna valokuvista saimme todeta. Kaikilla ainakin vanhemman pään tyrvääläislentopalloilijoilla on kokemuksia Killistä, löytyykö savolaisilta pelureilta jotakin vastaavaa?

Meiltä löytyy kateutta ja paljon kultaa SM-sarjatasolla.

Kiitos Jouni tästä haastattelusta. Toivottavasti ehdit joskus mukaan näihin tyrvääläistapahtumiin, sillä nimesi ja kasvosi ovat jääneet lähtemättömästi tyrvääläisen urheiluväen mieleen?

Ilo on minun puolella, hyvää jatkoa!

Jone näyttää, miten isku lähtee! Palloa Jonelle tarjoilee Olvin Pallon passari Saku Kuosmanen. Sakun tekniikassa on vielä petraamista.

Paluu haastattelussa -sivulle

Paluu kotisivulle