Selvitimme “Lousajan oman likan” Marja Tonderin (os. Pyymäki) taustoja sekä tämän päivän kuulumisia:

Miten oikein ajauduit suunnistuksen pariin?

Isäni "hurahti" suunnistukseen 50...60 -lukujen taitteessa, joten hän vei veljeni SuSen rastikouluun heti 70 -luvun alussa. Itsellänikin veri alkoi vetää metsään ja luontevasti rastikoulun kautta suunnistuksen alkeet alkoivat tulla  tutuiksi. Ensimmäiset kansalliset kilpailuni kävin muistaakseni kesällä -75.

Miten rastit löytyivät alkuvaiheessa, tuliko eksymisiä ja keskeyttämisiä?

Pärjäsin mielestäni heti melko mukavasti kilpailuissa ja aika usein pääsin pokkaamaan pelikortit tai sulkapallomailat. Lajinvaihto ei kuitenkaan käväissyt mielessä. Eksymisiä tuli välillä ja pummit olivat "luokkaa" 15-20 minuuttia. Peräänantamaton luonteeni ei kuitenkaan suvainnut keskeyttämistä, jotenka kartalta putoamisen jälkeenkin olen pääsääntöisesti alittanut maalivaatteen.

Veljesi Leo ja Aku olivat jo lajin tekijämiehiä Sinun aloittaessasi, oliko heistä mitään apua?

Siinä iässä veljistä tuntui olevan enemmän harmia kuin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna varmastikin heidän edesottamuksensa ja menestyksensä opettivat ja kannustivat myös minua eteenpäin. Olennainen osa "suunnistuskasvatusta" on myös jälkipeli, jota kotimatkoilla käytiin kiivaasti.

Voitit ensimmäisen henkilökohtaisen Suomen mestaruuden 16 –vuotiaana ja nousit jo seuraavana vuonna nuorten maajoukkueeseen, miltä siinä vaiheessa tuntui?

Maajoukkuevalmennettaviin pääseminen vahvisti kyllä itsetuntoa ja antoi lisää kipinää harjoitteluun. Maaotteluissa olin kuitenkin vielä keltanokka ja menestymättömyys siellä välillä lannistikin.

Missä vaiheessa aloitit systemaattisen harjoittelun ja kuka tai ketkä olivat valmentajiasi?

Ensimmäiset harjoitusohjelmat laadittiin Hiirijoen Päivin (olikohan silloin vielä Lepistö) kanssa syksyllä -80. Sittemmin valmennusoppia olen saanut mm. Niemen Paulilta, joka luotsasi tuolloin veljiäni. Tauno K. Mäkelä toimi valmentajani nuorten sarjoissa ja Asko Ankelo siirtyessäni naisten sarjaan. Viimeisimpänä valmentajani toimi 90 -luvun alussa Reino Kukkonen.

Millaisia harjoitusohjelmia Sinulla oli ja vieläkö ne ovat tallella?

Alkuun harjoituksia 3-4 viikossa ja ne olivat pääsääntöisesti eri vauhtisia ja pituisia juoksulenkkejä. Sittemmin kukin valmentaja on tavallaan painottanut oman valmennusideologiansa mukaista harjoittelua, jossa kuitenkin juoksuharjoitteet ovat muodostaneet perusrungon, jota erilaiset voima- ja taitoharjoitukset ovat täydentäneet. Kaikki valmennussuunnitelmat ja toteutukset ovat edelleen tallessa lapsuudenkodissani.

Olet ollut mukana SuSen toistaiseksi merkittävimmissä tyttöjen ja naisten SM –viestisaavutuksissa (1982 SM –hopea D17-20, 1984 SM –pronssi D21 ja 1985 13.-sija Venlojen viestissä). Miten seura ja/tai kaupunki tukivat (palkitsivat) em. saavutuksista?

Seura tietenkin avusti kilpailujen ja leirien kustannuksissa ja pikkujouluissa taidettiin saada stipendejä ja "pyttyjä". Kaupunki ei muistaakseni ole SuSen joukkuesaavutuksista pokaaleja jaellut.

Sinulla on, nopeasti laskettuna, nuorten sarjoista 3 SM kultaa, 3 hopeaa ja 2 pronssia, joista toinen on se 18 –vuotiaana saavutettu Naisten SM –pronssi sekä ainakin seitsemät maaottelu-, PM –kisa- ja nuorten EM (nykyinen MM) –kisaedustukset. Saldo on sellaisenaan jo ainutlaatuinen. Osaatko sanoa, miksi toistaiseksi kukaan muu tyrvään likka ei ole päässyt lähellekään samanlaista nuorten tasolla?

Ehkä SuSen seuratyötekijät väsyivät 80 -luvun lopulla ja innokkaiden seuratyöntekijöiden puute näkyy kyllä heti junioritoiminnassa. Mutta nyt on kuulemma tyrvään tytöillä hyvä henki ja meininki, jotenka en pistäisi ollenkaan pahitteeksi, jos jos joku heistä ohittaisi meriiteillään minut.

Siirryit 1987 porilaiseen Rasti-Karhut –seuraan, miksi?

80 -luvulla oli eri puolilla Suomea kasaantunut yhteen kovia suunnistajia ja meillä Satakunnassakin oli puhetta hyvän maakuntajoukkueen kokoamisesta. Koska SuSen resurssit huippujoukkueen kokoamiseksi ja ylläpitämiseksi eivät tuolloin vaikuttaneet lupaavalta ja Rastikarhuissa miesjoukkue oli jo niittänyt mainetta, tuntui se meistä hyvältä vaihtoehdolta. Tietysti isoveljieni siirtyminen joitakin vuosia aikaisemmin Raskaan vaikutti myös päätökseen.

Keitä muita tyrvään likkoja oli Rasti-Karhuissa?

Siskoni Tarja ja Nurmen (Mäkelän) Anne siirtyivät samoihin aikoihin Rastikarhuihin kuin minä ja Marilan (Myllymaan) Satu joitakin vuosia myöhemmin.

Menestys jatkui niin maaottelu- kuin SM –tasolla, Venlojen viestissä ja Tvåmilassa Sinut nähtiin vuosi toisensa jälkeen kärkikahinoissa. Koko meriittilista on liitetty tämän jutun loppuun, mutta jos nyt poimitaan kermaa päältä, niin listasta löytyy naisten sarjasta ainakin 14 MM, PM ja maaotteluedustusta, 1 Pohjoismaiden mestaruus, 1 maaotteluviestivoitto, 4 SM kultaa, 6 SM hopeaa, 4 SM pronssia, Venlojen viestistä voiton (1993) lisäksi 2., 3., 4. ja 5. sijat ja Tvåmilasta 3. ja 4. sija. Mitä kaikkea tällaisen menestyksen eteen on joutunut tekemään?

Urheilumenestys ei tule kenellekään ilman määrätietoista ja säännöllistä harjoittelua. Urheilijana on tietenkin joutunut tekemään monia valintoja, jotka ovat auttaneet kohti tavoitteita. Parasta on tietysti ollut se etteivät ne tuolloin ole tuntuneet valinnoilta, vaan ne ovat kuuluneet  elämäntapaan, joka on tuntunut itsestään selvältä ja luontevalta.

Kolin monimaaottelussa 1991 oli Rasti-Karhuissa lisäksesi kolme muuta tyttöä: Mäkelän Anne, Mattilan Pirjo ja Ankelon Riikka. Oliko teillä Rasti-Karhuissa meininkinä ylläpitää seuran puitteissa naisten maajoukkuetta?

Meillä jokaisella oli ensisijaisena tavoitteena henkilökohtainen menestyminen, joten oli tietysti mahtavaa, kun päästiin tuolloin yhtäaikaa edustustehtäviin. Se loi uskoa myös menestymiseen seurojen välisissä viestikilpailuissa. Ketjuhan on juuri niin vahva, kuin sen heikoin lenkki ja meillä ei tuota heikkoa lenkkiä silloin ollut.

Te Pyymäet olette sikäli erikoista porukkaa, että teillä kaikilla on valtaisat suunnistusmeriitit: Leolla, Akulla ja Sinulla on Suomen mestaruuksia ja Tarjalla myös Venlojen viestin voitto Tampereen Pyrinnön riveistä. Tyrväälle on tullut vuosien saatossa vain kaksi Venlojen viestin voittoa ja molemmat Pyymäen likoille, miten tämä on selitettävissä?

Ollaan osattu olla oikeaan aikaan hyvässä viestijoukkueessa. Tarjakin oli juuri vaihtanut Pyrintöön ja pääsi juoksemaan siellä ykkösjoukkueeseen. Rastikarhuissa hänen oli tyytyminen enimmäkseen juoksemiseen kakkosjoukkueessa.

Kerrotaan semmoista juttua, että olisit unohtanut kerran SM –kisoihin mentäessä suunnistustossut kotiin. Pitääkö juttu paikkansa ja miten tilanteesta selvittiin?

Joo, ne oli Liperin SM –pitkät 1983, kun huomasin piikkareita jalkaan laittaessani, että olikin tullut veljeni pari numeroa liian isot menopelit vahingossa mukaan. Meillä kun oli siihen aikaan useampi suunnistusjalkinepari saunan lauteilla kuivumassa. Piikkarit pysyivät kuitenkin jalassa ja siivittivät minut voittoon.

Avioiduit (1995) myös suunnistuksen Suomen mestarin ja maaottelumiehen Jarmo Tonderin kanssa. Tiesitkö muuten, että appiukkosi oli jo vuoden 1959 Jukolan viestissä koluamassa Lousajan kotimetsiäsi?

En tiennyt, mutta appiukko on sittemmin kertonut, pääsi lähtemään ankkuriosuudelle toisena ja ykkösen pummin seurauksena pudotti seuransa S-57:n yhdeksänneksitoista.

Jos ajatellaan muutama vuosi taaksepäin, niin puhuttiinko teillä kotona muusta kuin suunnistuksesta?

Kyllähän keskustelut liittyivät paljolti myös suunnistukseen, muttei parisuhdetta voinut pelkästään sen varaan perustaa. Toisaalta ollaanhan me jo samaa “suurta suunnistusperhettä”, joten olisikohan se helpottanut sitoutumista.

Viime vuosina olet ilmeisesti keskittynyt enemmän lasten kasvatukseen kuin urheiluun. Missä vaikutat tällä hetkellä ja minkälaiset asiat ovat Sinulle tärkeitä juuri nyt?

Asumme mieheni synnyinseudulla Ruokolahdella. Elämä keskittyy nyt lasten (Antti 5 v. ja Aapo 2 v.) ja kodin hoitoon, joidenka lisäksi olen tehnyt hieman opetustyötä peruskoulussa ja Kansanopistossa. Läheisteni hyvinvointi tulee tietysti tärkeyslistalla ensimmäisenä ja sitten kaikki muu enemmän tai vähemmän siihen liittyvä.

Olit kesäkuussa Venlojen viestin aloitusosuudella 90. vähän “niinkuin vasurilla juosten”, vain viitisen minuuttia kärjestä. Mikä on suhteesi ja/tai panostuksesi suunnistukseen juuri tällä hetkellä?

Vaikka harjoittelu onkin jäänyt, niin kilpailuvietti on säilynyt. Numerolappu rinnassa lähden edelleenkin mielelläni maastoon. Tänä vuonna startteja on takana 8 ja edessä n. 5, jotenka kilpailumäärä on pudonnut noin kolmasosaan aktiivikauden määristä. Mikäli elämäntilanne olisi hieman erilainen ja Ruokolahti sijaitsisi hieman keskemmällä Suomea tulisi kilpailuja käytyä varmaankin uutterammin. Kilpailuvietin tyydyttämisen lisäksi koen suunnistusmatkoilla tärkeänä myöskin ystävien ja tuttujen tapaamisen. Tietysti toivon, että suunnistus voisi olla tulevaisuudessa myöskin lapsiani miellyttävä harrastus.

Mitä luulet, vieläkö tulet kasvattamaan mitalisaalistasi tulevaisuudessa veteraanisarjoissa?

Mitalitavoitteiden asetteleminen ei ainakaan tämän hetkisellä kunnolla olisi realistista, mutta niin kauan, kun numero rinnassa metsään lähtee, pitää ainakin periaatteessa olla tavoitteena menestyminen.

Jos vielä ajatellaan asioita taaksepäin, niin onko panostuksesi lajiin mielestäsi kannattanut? Mitä suunnistus on sinulle antanut?

Suunnistus on tietenkin antanut minulle ¼ vuosisadan aikana pääasiassa positiivisiä kokemuksia. Olen päässyt ihastelemaan erilaisia suunnistusmaastoja eripuolilla maapalloa ja oppinut arvostamaan luonnonkauneutta. Erityisesti mukavia muistoja on jäänyt mieleeni monilta seurani ja maajoukkueen harjoitusleireiltä, jolloin aikaa on harjoittelun ohessa jäänyt ystävyyssuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää lajin parissa punnertaville junnuille?

Onnittelut hienosta harrastusvalinnasta. Vastoinkäymisistä ei kannata upota suohon, tyvestä puuhun noustaan. Monipuolinen harjoittelu (erityisesti maastossa) varmasti palkitsee enemmin tai myöhemmin. Hymyillään, kun tavataan rasteilla!

Kiitos Marja haastattelusta ja lykkyä pyttyyn Ruokolahden pesueelle!

Paluu tyrvääläisiä esittelyssä -sivulle

Paluu kotisivulle