Noora Laakso – veskarinominaisuudet geeniperintönä!
Syksyllä huhuttiin tyrvääläisen Laakson debytoineen veskarina liigassa. Alkuun pohdittiin sitä, että oliko kyseessä Laakson Ekun käyttämä, Lehdon Mikalta saatu optio mahdollisuudesta siirtyä Tapparan kakkosveskariksi, vai jotakin muuta? Toimitus lähti tutkailemaan asiaa ja selvisihän se lopulta!
Nokian Urheilijoiden naisten ringeten SM –liigaa pelaavan joukkueen maalinsuulta löytyy Noora Laakso 17 v. Samainen plikka, joka oli torjumassa Mantsun veteraanit voittoon viime kevään finaalimatsissa yhdessä Heikkosen Hapen kanssa.
Pikkaisen noi nokialaiset vanhastaan toimituksen väkeä kalvaa: ennen niitä pääsääntöisesti nöyryytettiin niin kentillä, kuin kenttien ulkopuolella. Taitaa olla ajat muuttuneet sen suhteen?
Kyllä vaan! On siirrytty yhteistyöhön nääs ilman, että kunnan tai lääninraja olisi esteenä.
Olet kaikkien aikojen ensimmäinen tyrvääläislähtöinen pelaaja, joka on pelannut nokialaisessa ringettejoukkueessa. Et kuitenkaan ensimmäinen nokialaisessa joukkueessa pelannut tyrvääläinen. Kutakuinkin tuoreessa muistissa on vielä se, kun Leimun Jussin isä pelasi NoU:ssa jalkapalloa ja jääkiekkoa 60 –luvun puolivälissä, mutta se on eri juttu se!
Miten päädyit nykyiseen joukkueeseen?
Viime kauden jälkeen alkoi puhelimet päriseen ja kyselyjä tuli sieltä sun täältä. Kun sitten vielä kesällä sain opiskelupaikan Varalasta Tampereelta, alkoivat kuviot lutviutumaan siihen suuntaan, että tulevan kauden seura voisi olla joku muu, kuin entinen. Veskarin hommassa on kehittymisen kannalta tärkeetä se, että saa riittävän määrän peliaikaa, joten päädyin sitä kautta Nokialle. Sarjataso on korkein mahdollinen ja vastassa on maajoukkuepelurit sekä muut sarjajyrät. Pelaan pääsääntöisesti naisten joukkueessa ja B -junnuissa tarpeen mukaan. Maaliskuussa menen mukaan B -junnujen SM- turnaukseen.
Joukkueenne on hävinnyt naisten SM -sarjassa lähes kaikki matsit, syökö se ”miestä”?
Kyllä syö, mutta siihenkin kasvaa. Meillä on kumminkin nuori joukkue, niin että aikaa kehittymiseen on vaikka kuinka. Perusongelmana näissä alkukauden matseissa on ollut, että vastustaja pääsee ampumaan liikaa. Jos veskaria kohden ammutaan 60-80 laukausta per peli, niin ei siinä pääse paita kuivuun! Toinen juttu on vielä se, että läpiajoista tulee lähes aina maali. Pelin taso paranee kuitenkin koko ajan. Nyt pelataan SM –karsintasarjaa, toistaiseksi näyttää vielä heikolta. Pelintaso on juniorisarjoihin verrattuna paljon kovempaa, tilanteet tulee nopeammin ja niitä on enemmän. Kun vielä huomioidaan kentällä viilettävät naisten maajoukkuepelurit, niin kyllä tyrvääläistä viedään välillä lujaa!
Miten Sinusta tuli veskari?
No, sehän on sukuvika! Iskä Ekku sen on aloittanut, isosisko Niina jatkoi ja itte olen edennyt samaa rataa. Totuuden nimessä täytyy sanoa, että kyllä äiti musta kenttäpelaajaa tahtoi, mutta minkäs geeneilles teet!
Miten Ringetteä treenataan?
Näin talviaikaan treenejä on kolme kertaa viikossa, johon pelit päälle. Jos ei ole pelejä, niin treenejä 4-5 kertaa viikossa. Ihan alkuunsa muutos likoista naisten sarjaan oli iso harppaus, treenit tuntu kovilta, mutta nyt niihin on jo alkanut tottua. Laukaukset ovat oma lukunsa, ne tulee luokkaa 100 km/h.
Kuluvan kauden tavoitteet?
Ensimmäisenä on sarjapaikan säilyttäminen – nyt karsintasarjassa päästään taistelemaan enemmän voitoista. Toisena tietenkin rutiinin kasvattaminen peliminuuttien kautta. Peliaikaa olen saanut ihan hyvin, noin puolet otteluista.
Maajoukkue?
Nuorille on Ringetessä vain yksi maajoukkueryhmä, nykyisellään 87-88 –syntyneille. Paikka antaa vielä odottaa, kattotaan jos vaikka ensi vuonna natsais!
Oletko saanut valmennustukea seuran ulkopuolelta?
Kyllä vaan! ”Tyrvään Hasekki”, Lehdon Mika, on välillä käynyt katsomassa meidän treenejä ja antanut muutenkin hyviä vinkkejä. Iskä Ekun optio Tapparaan on vielä käyttämättä. Kattotaan, jos se paikka vaikka napsahtas mulle! ;-)
Miten opiskelu sujuu? Haittaako pelaaminen opiskelua vai tukeeko se sitä?
Opiskelen Varalassa liikuntaneuvojaksi ja valmistun näillä näkymin kahden ja puolen vuoden päästä. Ei pelaaminen opiskelua haittaa. Päinvastoin, pelaamisesta tulee vastapainoa opiskelulle. Meillä on monta muutakin vastaavassa tilanteessa olevaa opiskelijaa. Hallille kuljen bussilla tai kaverin kyydillä. Viimeiset iltatreenit ovat yleensä yhdeksän jälkeen. Treenaaminen vie keskimäärin 3,5 tuntia päivässä ja pelipäivinä tietenkin enemmän. Viikot asun Varalassa ja viikonloput ja lomat toistaiseksi kotona.
Onko ammattiin opiskelu motivoivampaa, kuin lukio?
Ainakin opiskelumotivaatio nousi heti, koska tiedän että tämä on sitä, mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. On lukiovuodesta ollut toki hyötyä. Oppi ainakin sen, että kukaan ei ole sanomassa mitä pitää tehdä ja milloin pitää lukea, koeviikot vaan napsahtaa eteen.
Mikan ottelukuva Aamulehden kuva-arkistosta