Ake, Make, Lempisen Pera ja mä!
Mennyt kesä oli vähän kuten edellinen talvi - kumpaakaan ei oikein meinannut tulla, vaikka kovin odotettiin! Jotakin sellaista kuitenkin tapahtui, mikä jäi monelta huomaamatta!
Pehmeäkätinen ja eleetön taitoniekka Pertti "Pera" Lempinen ylitti puolen vuosisadan virstanpylvään ilman sen kummempaa metelinpitoa. Aivan kuten on aina ylittänyt vastustajan siniviivan, ollen heti kohta "pahanteossa" vastustajan päädyssä. Peralla on vahvat urheilugeenit. Nimittäin lempisistä vanhempi, Väinö, voitti nuorten Suomen mestaruuden yhdistetyssä jo 30 -luvun alussa.
Jos ja kun Heme oli Mantsun Veteraanien näkövinkkelistä 1970 –luvun merkittävin tyrvääläinen kiekkovaikuttaja, se seuraava tienraivaaja oli sitten Pera. Mies on ollut aina ns. hitaasti kiiruhtamisen malliesimerkki. Muiden kavereiden käydessä jo VaPSin treeneissä, surffaili Pera vielä Kalssun isolla jäällä muita kikkaillen. Mukaan lähdettyään, häntä ei sitten kammennut joukkueesta kukaan! Peran tunnusmerkkejä olivat "pehmeät kädet", huima suoritusvarmuus ja äärimmäinen vastustajan kunnoittamattomuus. Kaukalossa ei kuvia kumarrettu - tekeminen ratkaisi. Hänet valittiin jo aikaisessa vaiheessa Satakunnan piirin valmennusryhmiin, joissa pysyi aina Lukossa lopettamiseen saakka. Peraa kyseltiin länsirannikon mahtiseuroihin, Lukkoon ja Ässiin, useampaan kertaan. Vasta A-juniori-ikäisenä hän teki lopullisen loikan Raumalle sillä seurauksella, että orastava sähkömiehen ura muuttui "uudessa kodossa" metallimiehen ammattiin. Peran retki olisi voinut kestää paria vuotta pidemmällekin, mutta kosminen apina sekoitti jälleen näppinsä peliin. Tuo iänikuinen miehen elämää kalvava vaiva - naiset - saivat Peran päättämään ammattikoulun jälkeen sen hetkisen kiekkouransa ja palaamaan Tyrväälle.
Pera asui lapsuudessaan ja nuoruudessaan niin etelä- kuin pohjoispuolella, joten Kalssu ja Mantsu muodostuivat hänelle samanarvoisiksi pelipaikoiksi. Tutuksi tuli myös aikansa fysiikka- ja lajiharjoitusmekka, Puntalon valmennusinstituutti. Peran lahjoilla oli käyttöä monessa lajissa. Kun oppikoulun yleisurheilujoukkueessa tarvittiin nopsakinttuisia kavereita, draftasi koulun puutyön ja liikunnan opettaja "Veisto-Veijo" Hakala Peran mukaan - ja raakaa tulosta syntyi aina siellä, minne mies mukaan lähti!
VaPS C-junnut All Stars 1971-1972, Pera ensimmäinen vasemmalta.
Peran kanssa on tehty lukuisia niin urheiluun, kuin muuhun nuorisokulttuurin liittyviä reissuja. Hänen ei ole koskaan tarvinnut pullistella saadakseen arvostusta sen paremmin kaukalossa kuin sen ulkopuolella, se on tullut puhtailla näytöillä. Hienoa luonnetta ja käyttäytymistä kuvaa lyhykäisesti se, että jos on Teuvo maanteiden kuningas, niin on Pera jääkenttien upseeri ja herrasmies!
Mantsun kopissa on luistimen nauhat sidottu monen monituiset kerrat ja erkat lapaan kiedottu!
Kalssun koppi, kadotettua kansanperinnettä! Eipä tainnut "kettu -viestin" kirjoittaja ymmärtää, mihin tekstinsä raapusti!
Jo manan majoille väkisin siirretty Kalssun koppi tuo mieleen lukuisia mukavia ja vieläkin parempia muistoja, toteaa Pera. Olisipa kaupunki ymmärtänyt pitää sitä kunnossa. Olisi jälkipolvillakin jotakin nähtävää ja tuhansia tarinoita kuultavana.
Monipuolinen osaaja
Peralla on lukuisia taitoja, joista kaikki eivät edes tiedä mitään. Sen lisäksi, että hän on monipuolinen pelimies, ainoa veteraanisarjan kaksinkertainen Killin maailman mestari, TIG- ja MIG -hitsauksen taituri, on hän myös taiteilija. Moni puhui Perasta taiteilijana jo jäällä, vaikka öljyvärimaalausta mies on harrastanut vasta viimeiset 30 vuotta. Tältä taustalta ymmärtää myös monet näyttävät luistimen kaarrot ikään kuin siveltimen vedoiksi jään pinnalla.
Taiteilijan käsillä pystyy mihin vain. Osaamistaan hän on hyödyntänyt moniin asioihin, muun muassa luoden "kultaisen kiekon", joita on jaettu aina silloin tällöin tyrvääläisissä merkkitapahtumissa. Tyrvääläisen populäärikulttuurin eräs ehkä merkittävimmistä tapahtumista oli Peran ja Rauli "Badding" Somerjoen lyhyt, mutta lämminhenkinen tapaaminen Ellivuoressa 70 -luvun puolivälissä. Tapahtumasta on myös maininta Baddingin omaelämänkerrassa.
Pera on myös "kultaisen kiekon isä".
Perinteet kunniaan
Perinteiden kunnioitus on miehessä sisäänrakennettuna. Yhtenä monien joukossa on Perakin kantanut ylpeänä Palloseuran "ampiaispaitaa". Tältä pohjalta hän esittää julkisen kysymyksen, että voisiko sen retroversio olla jatkossa Mantsun Veteraanien yhteinen pelipaita? Jos kyllä, niin voihan sitä pitää päällään monissa muissakin merkittävissä tapahtumissa!
Ampiaispaita edestä.
Ampiaispaita takaa. Numeroa viisi kantoi myös, vaikka ei juuri tätä paitaa, muun muassa Hexi Riihiranta.
Peran väitetään hidastuneen viime vuosina. Voi väitteessä perääkin olla, mutta ainakin vielä keväällä 2008 Pera oli vastustajaa potkun edellä joka osa-alueella!