Saku Metsälä tyrvääläisestä lentishistoriikistään:
”Se on tuhti paketti”
Tyrvääläisen Lentopallon Lyhyt Oppimäärä 1947–1983 -nimeä kantava kirja perehtyy laaja-alaisesti koko seutukunnan lentopallohistoriaan. Kirja on Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen julkaisu.
Saku Metsälän kirjoittama kirja avaa myös näkökulmia siihen, miksi lentopallo oli niin suosittu ja myös menestyksekäs urheilulaji Tyrväällä, Vammalassa ja Keikyässä.
Kirja perustuu yli 20 henkilöhaastatteluun ja yli 70-lähteeseen. Teoksen keskeisinä tietolähteinä ovat Tyrvään Sanomien lisäksi Eero Suuperkon, Seppo Kimpanpään, Pauli Forsblomin, Arto Mäkisen ja Heikki Ahon leikekirjat.
Leikekirjoista ongelma – kotona
Sakun mukaan tyrvääläiset lentopallolegendat olivat otettuja kirjan tekemisestä ja yhteistyö herrojen kanssa sujui hienosti.
-Sehän sujui paremmin, kuin hyvin! Eerolla ja Sepolla oli semmoinen määrä leikekirjoja, että yhdessä vaiheessa rouva sanoi, ettei meille tuoda enää yhtään leikekirjaa, Saku naurahtaa.
-No, pienen neuvottelun jälkeen tuotiin.
Useamman leikekirjan käyttö osoittautui hyödylliseksi. Ne täydensivät hienosti toisiaan.
-Paulin ja Arton leikekirjat sisälsivät paljon sellaista, mitä Eerolla ja Sepolla ei ollut ja Heikillä oli liki täydelliset tiedot 70-luvun valmennuksesta ja sen soveltamisesta, Saku kertoo.
-Lisäksi täydensin lehtitietoja jututtamalla poikia. Onhan se niin, että on myös hyvä kuulla itse tekijöiden näkemyksiä tapahtumista, joista lehtimiehet ovat kirjoittaneet. Kolikolla on aina kaksi puolta.
Ohessa tuli 2000 kuvan arkisto!
Tyrvääläisen Lentopallon Lyhyt Oppimäärä 1947–1983 on 200-sivuinen kirja. Se sisältää paljon kuvia ja aikalaistietoa seutukunnan lentopallosta.
Saku itse kiteyttää kirjan olevan” tuhti tietopaketti”.
-Jos yhteen sanaan pitäisi kiteyttää, niin se olisi tuhti. Uskallan väittää, että aikaväli 1947–83 on käsitelty kutakuinkin tyhjentävästi niin lentopallon jalkautumisen, sarjakausien, valmennuksen, seuran tuen, yhteiskunnallisten muutosten ja ottelumuistojen näkökulmasta.
-Vaikka kyse on lyhyestä oppimäärästä, tuli sivumääräksi yhteensä 200. Jos olisi pitänyt kirjoittaa pitkä oppimäärä, ei 500 sivua olisi piisannut, Saku kertoo.
Kirja työstämisen ”sivutuotteena” syntyi yli 2000 valokuvan leikearkisto, joka on kooltaan 12 TB!! Tämän aineiston Saku julkaisee myöhemmin.
Katulegenda Artsin väritelkkarista ja paljon muuta uutta
Saku tunnetaan Tyrvään ja Vammalan seutukunnan urheiluhistorian erinomaisena tuntijana. Silti kirjan tekemisen mukana tuli paljon uutta ja ehkä yllättävääkin tietoa tekijälle.
-Voi, voi, vaikka kuinka paljon. 50-60-lukujen taitteessa valtakunnan politiikka teki monia tepposia urheiluelämään, Saku toteaa ja viittaa Työväen Urheiluliiton TUL:n hajoamiseen.
-Niistä ja niiden vaikutuksista erityisesti Kisan toimintaan tuli runsaasti uutta tietoa, kuten myös kisalaisten ensimmäisestä ulkomaan matkasta Saksaan 1961.
-Samoin keikyäläisen lentopallon juuret ja pioneerit saivat ihan uutta ulottuvuutta.
-Ymmärrystä tuli myös siihen, miksi Keikyä-Tyrvää -akseli hallitsi nuorten sarjoja Suomessa kaksi vuosikymmentä.
-Totuus katulegenda Mäkisen Artolle luvatusta väritelkkarista sai niitin eli vahvistuksen.
-Kisan ”nimenvaihto” toi aivan yllättävän ulottuvuuden ja VaLePan syntyprosessi tuli ruodittua syvällisesti, Saku luettelee.
Kulttuurin ja kansanperinteen tutkijoita voisi kiinnostaa myös tämä seikka;
-Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että keikyäläisillä ei ollut lempinimiä, kuten vammalalaisilla.
-Keikyässä oli Heikki, Markku, Pertti, Eero Pauli, mutta Vammalasta löytyi Kalke, Era, Elmeri, Jallu, Säwi, Kalte, Blummi, Hoipo, Artsi, Pampa, Henka, Känni, Nakke, Tane ja vaikka mitä, Saku naurahtaa.
Se Kisan SM-hopea 1975!
Sakun ensimmäiset omat muistikuvat lentopallosta ovat vuodelta 1964.
-Kävin Muistolassa jonkin sortin poikakerhoa. Sitä ennen oli aina Kisan harjoitukset ja niistä on jäänyt mieleen Seppo ”Rantse” Rantasen tiikerihypyt näyttämöltä lattialle. Ne tekivät pikkusälliin lähtemättömän vaikutuksen.
Paljon kiekkokaukaloissa, jalkapallokentillä ja muissa harrastuksissa viettäneellä nuorukaisella riitti aikaa lentopallon seuraamiseen.
-Seurasin Kisan ja Finniksen (FC-57) toimintaa niin Muistolassa, Ammattikoululla, Keikyän Pallohallilla ja Sylväällä reilut 15 vuotta.
-Se oli helvatin hienoa aikaa katsojan näkökulmasta. Aina oli joku ”oma” mestaruus- ja tai nousutaistossa. Paikallishenki oli vahvaa ihan jo sitä kautta, että kaikki pelaajat olivat tuttuja ja heitä ja heidän tekemisiään arvostettiin.
-Seutukunnan ensimmäinen miesten SM-mitali, Kisan hopea 1975, oli elämää suurempi asia.
-Opiskeluajoilta muistan useammankin kerran seuranneeni Kisan vierasotteluita Helsingin Urheilutalossa. Kun kentälle kajautti tervehdyksen, nousi sieltä kädet kiitokseksi ja katsomopelaajat saivat heti kymmenen senttiä lisämittaa.
Saku Metsälän kirja ” Tyrvääläisen Lentopallon Lyhyt Oppimäärä 1947–1983” Julkaistaan 18.2.2015 klo 17.00 Vexve Areenan Warelius ravintolassa. Ennen VaLePan matsia, kuinkas muuten.
Teksti: Topi
Linkki VaLePan sivuille tapahtumakutsuun: http://www.valepa.fi/?p=755