Roismalan ylpeys "The Meat Losers" selätti Mantsun Veteraanit 17-9
Ottelun alku - ennen kiekon jäähän pudottamista - uumoili jo sitä, mitä tuleman pitää. Meat Loserin sikariporras aloitti pelaajakaupan vedoten vähäiseen runkomiehistöön ja vielä umpeutumattomaan siirtoaikaan. Sopuisasta luonteestaan ja hyvästä neuvottelukyvyistään tunnetut mantsulaiset "myivät" Loserseille joukkueensa takuuvarmaa tulivoimaa Jussi Vieraan muodossa. Taustallahan oli Lindholmin Tepparan tekemä try-out -sopimus Alaskan junioriliigan miesten, Juha Tienhaaran ja Petri Heiskalan kanssa. Uumoiltiin kahden olevan enemmän, kuin yksi.
Varsinainen ottelu alkoi kahden kokeneen joukkueen tasaisena vääntönä. Tilanteet vaihtelivat maalilta toiselle ja ketjukokoonpanot hakivat itseään ja vaihtorytmiä. Ensimmäistä maalia saatiin odottaa aina 7.30, kunnes punalamppu syttyi Mikko Jalosen tällätessä laatan, hivenen hölmistyneen veskarin Ekku Laakson, ohi Jussi Vieraan syötöstä. Kentälle saatiin väriä, kun ensimmäisenä suomalaisena NHL:n All Stars –ottelussa pelanneen, Pekka Rautakallion, serkkupoika Arto “Arkke” Ojala ilmestyi vahvistamaan veteraanien takalinjoja. Arkke pelasi lainavehkeillä, mutta ammattimieheltä käy kaikki ja se näkyi otteissa – historian havinaa oli aistittavissa! Siitä alkoivat maalinpuitteet kolista ja maaleja syntyi tasaiseen tahtiin kentän molempiin päihin. Veteraanien ensimmäisen maalin teki Pera Lempinen ajassa 13.27 Teppo Lindholmin syötöstä kaventaen tilanteen 1-3:een. Tilanteessa 1-6 Veteraanit tiivistivät rivejään ja aloittivat hirvittävän ylhäältä karvauksen, minkä seurauksena Pera Lempinen teki toisen maalinsa ajassa 19.58 muistutukseksi sitä, että ottelua pitää pelata summerin soittoon saakka. Tämä osoittautuikin kulminaatiopisteeksi, minkä jälkeen peli alkoi muuttaa luonnettaan.
Toinen erä oli tasainen, sillä molemmat maalasivat kuudesti ja veteraanien vuosien myötä hioutunut taktinen osaaminen nousi arvoon arvaamattomaan. Kolmas erä oli toisen erän toisinto, mutta jostakin syystä pöytäkirjaan merkittiin Losersille neljä maalia enemmän kuin Veteraaneille, lieneekö tilastointivirhe vai jotakin vastaavaa? Molemmille joukkueille tuomittiin runsaasti rangaistuslaukauksia, joita Veteraanit hyödynsivät huomattavasti vastustajaansa tehokkaammin tehden neljä maalia Losersin nollaa vastaan. Ottelun viimeisen maalin teki, - yllätys, yllätys - Pera Lempinen ajassa 19.54.
Losersien pelitaktiikasta ei ollut ennalta käsitystä, mutta Veteraanit lähtivät peliin selkeällä kentällisten roolituksella. Ykkönen tekemään maaleja, kakkonen säestämään edellistä ja kolmonen toimimaan jarrukenttänä. Kolmoskentällinen onnistui tehtävässään niin hyvin, että aika ajoin sekä oman että vastuttajan peli lähes jäätyi paikalleen. Tilastoissa se näkyy Losersien “lisenssipelaajien” vaatimattomina tehoina. Liukkaat pyörittivät ylivoimapeliä välillä näyttävästi. Kiekko liikkui mieheltä toiselle vähän samaan malliin, kuin pallo flipperi –pelissä. Ainoa kauneusvirhe hommassa oli se, että unohdettiin ampua maalia kohden ja eihän semmoisella systeemillä tulosta synny!
Analyysin pohjalta yhtenä merkittävänä tekijänä Losersin voitolle on tunnistettavissa veskari Pekka “The Bird” Lahtinen, joka oli nimensä veroinen. Patjat nousivat aina eteen sieltä sun täältä, kiekkoa ei tahdottu saada millään lähietäisyydeltä sisään. Jari Kurri on sanonut, että “läheltä ylös”! No, tätä kun yritettiin, niin ei sitten ei! Välillä tuntui siltä, että vaikka olisi lumilapiolla kauhonut, niin jostain se patjan kulma olisi kumminkin eteen ilmestynyt. Oppina on kaiketi, että maalitekoa täytyy treenata ensivuodeksi lisää. Lopputulos ei kuitenkaan täysin kuvaa ottelun kulkua, mutta rehellisesti täytyy myötää Losersien olleen tällä kerralla paremmin ennalta laatimaansa strategiaa noudattanut ja toteuttanut joukkue. Ensi kerralla tilanne tulee taatusti olemaan toinen, sillä jos Veteraanien suunnittelema korkean paikan leiri toteutuu, voidaan katsojille tarjota entistä parempaa ja tyylikkäämpää hokkia. Tepparan tekemän Alaskan juonioriliigan vahvistusten, Petri Heiskalan ja Juha Tienhaaran, ottelukohtaisen try-out –sopimuksen jatkamista harkitaan myöhemmässä vaiheessa, koska täyttä selvyyttä poikien kyvyistä ei vielä saatu. Lopputulokseksi kirjattiin 17-9 (6-2, 5-5, 6-2).
Tuomaritarkkailijoilta saadun tiedon mukaan sekä kentän pinnasta katsottuna, päätuomari Juha-Pekka Valtasen työskentely oli erinomaista, eikä tilastoihmeiden Tuula Valtasen, Terho Enon ja Pepe Vuorisen tekemisistä ole pahaa sanottavaa (yhtään käsimaalia ei hyväksytty!). Edelleen kuitenkin ihmetyttää ottelupöytäkirjassa oleva merkintä “ystävyysottelu” – verissäpäinhän tätä käytiin!
Ottelun tehotilastot:
The Meat Losers: Jussi Vieras 3+4, Markus Kallionsivu 2+2, Marko Lausniemi 0+3, Jussi Hakala 1+2, Juha Viitamäki 4+2, Jussi Palokangas 1+0, Timo Tomula 0+2, Mikko Jalonen 2+1, Kai Ylipekkala 2+1 ja Petri Rantanen 2+4.
Mantsun Veteraanit: Pertti Lempinen 3+1, Timo Mäkinen 0+1, Jukka Karlsson 0+3, Teppo Lindholm 0+1, Jukka-Pekka Selin 1+2, Kari Lahtivirta 2+0, Matti Ristimäki 1+0 ja Petri Heiskala 2+0.
Joukkueiden kokoonpanot
The Meat Losers: Pekka Lahtinen, Jussi Vieras, Markus Kallionsivu, Marko Lausniemi, Jussi Hakala, Juha Viitamäki, Jussi Palokangas, Timo Tomula, Marko Soro, Mikko Jalonen, Kai Ylipekkala, Petri Rantanen ja Esa Tervamäki.
Mantsun Veteraanit: Erkki Laakso, Pertti Lempinen, Timo Mäkinen, Kari Liuksiala, Jukka Karlsson Pekka Virta, Teppo Lindholm, Kari Mäkelä, Jukka-Pekka Selin, Saku Metsälä, Kari Lahtivirta, Arto Ojala, Matti Ristimäki, Petri Heiskala AJHL ja Juha Tienhaara AJHL.
AJHL = Alaska Junior Hockey League