Pysäköin autoni sorakuopan reunalle. Lähes päivälleen 33 vuotta aiemmin pysäköinti taisi olla hieman kauempana. Katson karttaa vuodelta 69, ankkuriosuutta tarjotaan, ensimmäistä värillisellä kartalla. Vaikka hiljalleen hyräilenkin 'Summer of 69' -biisiä ties ketä artistia mukaillen en uskalla jättää vuoden 94 karttaa autoon?
Koitan löytää koolle, olen hiukan oikealla ja varmistuttuani ettei kukaan näen käännän suunnan kohti ykköstä. Väli on heti pari kilsaa, rastin takana on iso oja ja tie. Maastossa on hakkuuta ja uusia ojia. Kiroan, sillä näillä kartoilla pitäisi juosta suunnalla ja askelpareilla rastin lähelle ja leimata. Luen liiaksi karttaa, mutta löydän suon oikeastaan helposti.
Kakkoselle vajaa kilsa. Käytän tietä, mutta en mene talon pihan läpi, vaikka kärki niin tekikin. Syynä taisi olla moraalin ja sääntöjen lisäksi vastassa ollut susikoira suurine hampaineen. Rastille vievä polku on edelleen näkyvillä, joten hakkuulla oleva kumpare on helppo.
Harppirata! Naurahdan, sillä kolmoselle on taas vajaa kilsa. Vaihdoin taktiikaksi 'pitkä päätyyn ja perään'! En lue karttaa, painan vaan 150 m ennen rastia olevalle kalliolle ja poimin harvennushakkuulla olevan suon pummeitta.
Neloselle on edellisvälejä enemmän matkaa. Muistan, että rastin lähellä on uusi metsäautotien pää. Suunnalla, vaikka yritänkin välillä lukea karttaa. Suunnistaminen on turhaa suunnalla ja vaistolla vaan. En tiedä missä menin, mutta saavun ihan suoraan tien päähän. Saan ojasta kiinni ja rasti on ihan tien vieressä, jällen hakkuulla.
Uusi tie näyttää menevän suoraan suurimpia kalliota kierrellen kohti vitosta. Sää on kuin morsian ja mul on nii hikiki? Olisi pitänyt ottaa se juomavyö mukaan. Vitosella leimatessani jossain kukkuu käki.
Kierrän kuutoselle oikealta. Ollessani pari senttiä suuntaviivasta oikealla muistan mittakaavan (1:25 000) Pieniä ja suuria polkuja sekä rajalinjaa seuraten pääsen lähelle rastia, ainoastaan sentin suunnasta, mutta nyt vasemmalla! Kun rastiväli oli 1,75 km tuli kiertoa taas reilusti. Juoksen uutta tietä rastin lähelle ja käväisen kivellä. Uutta hakkuuta on taas ympärillä, mutta rasti kuusikossa?
Seiskalle
on kolme km! Seurailen uutta tietä, jota en pysty sijoittamaan kartalle, mutta
kun suunta näyttää sopivan niin mikäs siinä. Vaikka kuinka katsoin, olen
taas puolisen kilsaa vasemmalla, paikoin enemmänkin! Uusi tie johtaa kartalla
olevalle tielle, harmikseni 459 m liikaa vasemmalle. Aikaa on mennyt jo yli 1.20
kun leimaan jyrkänteellä. Pakettipellolla olevasta kirkasvetisestä ojasta on
juotava, koska Pave Maijanen laulaa janoaan päässäni yhä kovempaa.
Kasi on kumpare vanhassa kuusikossa, jonne yritän suoraan Suunnassa kulkeminen ei suju, ajaudun oikealle ja pellon kulmaan. Suunnalla ja kävellen rastille, pienellä pummilla.
Voi rousku! Ysille matkaa valovuosi, eikä mitään ideaa reitistä. Suuntaa lasiin ja puolivälin pelto sopii kuvioihin. Pellon lato on paketissa, kuten peltokin. Käyrät eivät pompi minulle, lentokone kiertelee ylläni, laskeeko hirviä vai kuvaako kympin uutisiin loppukevennystä. Hymyilen ja huiskutan varmuuden vuoksi, oli syy kumpi tahansa. Ysi löytyy hakkuulta, onneksi kumpare on selvä.
Matka kympille taittuu, vaikka vuoden 70 Jukola painaa jaloissa, koomista mutta kukaan ei tässä kisassa voinut käyttää tätä selityksenä! Uusi tie sekoittaa taas senkin vähäisen ajatuksen joka oli. Tuuppaan tietä suunnitelmallisesti ohi rasti ja paikallistan itseni ojasta ja mäestä. Koukkaan rastille, koukkaan suoraan rastille kulkematta askeltakaan hyvässä maastossa. Leimaan suolla.
Loppu häämöttää, tokavikalle vain 250 m. Väli näyttää helpolta, mutta vain näyttää. Pienen koukun jälkeen leimaan taas suolla. Jatkan kohti viimeistä tarpoen kuivuneella suolla. Ojia on tullut aikalailla lisää. Leimaan ojan risteyksessä.
Loppusuoraa en kulje ja samalla tajuan, miksi SuSen ihmiset hymyillen kertoivat maaston paikoin muuttuneen. Loppusuora kulkee sorakuopan halki joka on täynnä vettä. Saavun väsyneenä maaliin. Napsautan kelloon ajan. 2.06.
Vuonna 1969 kaikki oli parempaa, osuusajatkin!
Tuttuja nimiä löytyi ankkuriosuuden tuloslistalta; Seppo Jukkola 1.36 (osuuden 3. nopein), Kalevi Eilu 1.45 (41.) Pentti Hämäläinen 1.48 (60.) ja Veijo Puhjo 1.57 (103.), niin ja kärjessä Markku Salminen, 1.28!
Vammalan Jukola 30.5.2002
Ankkuriosuus 15.1 km / 2.06
Mika
Huhtanen
mika.huhtanen@solteq.com
http://www.solteq.com