Ensimmäisenä muutamia vuoden 1951-1952 puheenjohtajan Matti Sannan, sihteerin Alpo Uurron ja satakuntalaista 400 m:n juoksua kyseisenä aikana hallinneen Paavo Riihivaaran muistinsopukoista kaivettuja muistoja.

Toiminnan kannustimena oli muun muassa se, että seurasta oli lähtenyt monia huipputason urheilijoita, joiden perinteitä vaalittiin. Esimerkiksi maileri Rikhard Söderman oli myöhemmin mm. Kekkosen lääkärinä Lapin hiihtomatkoilla, Kisan parhaana urheilijana aikanaan pidetty Tainion Risto veti Rajua kolme vuotta, 1940 oli toimittu isäntänä Satakunnan oppikoulujen mestaruuskilpailuissa. Toiminta oli sodan aikana pysähdyksissä, ilmeisesti kaikki sen aikaiset arkistot ovat hävinneet. Sodan jälkeen homma käynnistyi uudestaan juuri Tainion Riston johdolla.

Rajun toimintaan saivat osallistua niin keskikoululaisten kuin lukiolaiset, tytöt eivät olleet kovin aktiivisesti mukana, mutta eipä heille järjestetty juuri muuta kuin hiihtokilpailuja, veteraanit muistelevat. Raju oli irrallaan muista paikkakunnan seuroista, pääosa jäsenistä oli kisalaisia ja voimalaisia, mukana oli myös Karkusta karku- ja iskulaisia, Kiikasta rientolasia, Keikyästä vesa- ja yritysläisiä ja olipa jokunen myös Punkalaitumen Kunnosta. Toimikausi koostui syksyllä aloitetuista yleisurheilukilpailuista, talvella pidettyihin hiihtokilpailuihin, näiden välillä ja keväämmällä käytiin luokkien välisiä lentopallosarjoja, voimistelukerhoa, sisähyppykilpailuja, mäkihyppy oli hyvin suosittua ja nahkakuulaakin pyöriteltiin. Keskikoulun ja lukion välillä oli vuosittain jalkapallo- ja jääpallo-otteluja. Rajun kotikenttänä oli Kaalisaari, Keskuskenttä taisi valmistua meidän ajan jälkeen.

Myöhemmin 1960 –luvulla mukaan tulivat luokkien väliset koripallosarjat ja niihin harjoitukset päälle. Sen ajan koripalloaktiiveja olivat mm. Ketolan Jorma, Palosen Matti, Rasin veljekset, Ojasen Timo ja Rautajoen pojat, muistelee Alpo.

Suvivuon Väinö tuli Helsingistä koulun opettajaksi vuonna 1947. Hän toi mukanaan kovan suosion saavuttaneen lajin uuden, lentopallon. Väiski käynnisti luokkien väliset sarjat, tosin sen aikainen peli muistutti enemmän tämän päivän rantapalloa, mutta alku se oli sekin. Lentopallointo iskostui varsinkin Keikyästä käyneisiin poikiin niin, että FC-57:n A-poikien ensimmäisen Suomen mestaruuden 1959 voidaan sanoa olevan lähes Väiskin opeilla värkätty, kertoo Paavo.

Toiminnassa tarvittavat varat olivat "kiven alla". Koulu oli siihen aikaan yksityisoppikoulu, minkä vuoksi rahat jouduttiin hankkimaan itse. Tuloina oli näennäinen jäsenmaksu, summaa ei muisteta, mutta suuren suuri se ei voinut olla. Joinakin vuosina järjestettiin varainhankkimiseksi illanviettoja, mutta niissä ei kuitenkaan ollut mitään säännönmukaisuutta. Onneksi rehtori Harald Hariola järjesti koulun kautta rahaa palkintojen hankkimiseen. Kauppalan toimesta alettiin tukea Rajua 50 -luvun alussa – syytä siihen ei kukaan muista. Miksi tukea ei sitten myönnetty aiemmin - siihenkään ei kukaan osaa mitään varmaa sanoa, mutta ehkäpä sitä ei vaan aiemmin älynnyt pyytää, veteraanit toteavat.

Mestaruuskilpailut järjestettiin vuosittain, jälkeen päin on hämmästyttänyt se, että rehtori Hariolla antoi aina iltapäivän vapaaksi, vaikka ei itse ollut lainkaan urheilumiehiä. Itse järjestetyillä kilpailuilla oli monenlaisia organisointikykyä kehittäviä puolia, esimerkiksi palkintojenjako ja kuulutus hoidettiin oppilaiden kesken, lähettäjinä ja ajanottajina käytettiin ulkopuolisia aikuisia, tyypillisesti voimalaisia. Omin voimin järjestetyt vuosittaiset kilpailut ja itse hommatut palkinnot olivat osoitus siitä, että nuorillakin oli kykyä hoitaa isojakin tapahtumia - kaiken kaikkiaan kilpailut onnistuivat yleensä hyvin.

Menestystäkin tuli: Alpon saldo oli 19 eriväristä mitalia ja niiden lisäksi SOU:n hiihtomestaruuskilpailujen pronssi. Paavolla on myös kaiken värisiä mitaleita, mutta päällimmäiseksi nousee 400 m Olympiavuodelta 1952: koulun mestaruuden lisäksi tuli Satakunnan Oppikoulujen mestaruus Porissa Herralahden kentällä juostuissa kisoissa. Matin palkintokaapista löytyy kaksi pronssia myös vuodelta 1952. Puheenjohtajan velvollisuudet ja paperityöt eivät mahdollistaneet täysipainoista ympärivuotista harjoittelua, toteaa Matti hymyssä suin.

Paavon albumista löytyy muutama valokuva vuoden 1953 mestaruuskilpailujen loppukahinoista: ensimmäisessä kuvassa 100 m voittoon kiitää Jukka Haukka, toiseksi Alpo Uurto, kolmanneksi Seppo Ahtikoski ja neljänneksi jää niukasti Seppo Mauriala. Toisessa kuvassa 400 m:llä voiton korjaa puolestaan Seppo Ahtikoski, hopealle kirii Jukka Haukka, pronssimiehestä ei enää ollakaan varmoja, mutta kuvan taustalta näkyy Paviljongin olevan täynnä väkeä.

Rajun mestaruuskisat, 100 m:n juoksu. Vasemmalla voittaja Pentti Huovila, 2. oikealla Matti Santa. Vuosi 1952, kuva Aulis Tenkanen.

Rajun mestaruuskisat, 400 m:n juoksun voitti Paavo Riihivaara (vasemmalla). Vuosi 1952, kuva Aulis Tenkanen.

Rajun mestaruuskisat Sirkka Eskola (myöh. Saranummi) näyttää tuloksia, Ensio "Pontso" Järvinen kuuluttaa. Vuosi 1952, kuva Aulis Tenkanen.

Rajun mestaruuskisat. Pituushypyn mestaruuden vei Pentti Huovila. Vuosi 1952, kuva Aulis Tenkanen.

Rajun mestaruuskisat, puh.joht. Matti Santa kuularingissä. Vuosi 1952, kuva Aulis Tenkanen. Auliksen kuvat on otettu venäläisellä peiliheijastuskameralla pilvisenä päivänä (toimituksen huomautus).

Yleisurheilussa käytiin otteluja nokialaisia vastaan vuosittain, mukavana muistona ovat niiden jälkeen pidetyt illanvietot. Itse olin mukana ainakin kaksi kertaa, muistaa Paavo. Yleisurheilumestaruuskilpailut ja katuviestit olivat suurtapahtumia, niissä oli aina valtavasti katsojia, kertoo Matti.

Katuviestiä alettiin juoksemaan siinä 50 -luvun taitteessa, ehkä 1951. Rajun voitti useimmiten kilpailut. Monena vuotena käytiin kiistaa, kuuluisiko Rajun juosta työpaikka vai seurasarjassa - purina oli sinänsä turhaa, sillä Raju voitti aina koko kilpailun, oli sitten missä sarjassa tahansa. Paavo vilauttaa valokuvaa, jossa poseeraa kevään 1953 juoksun voittanut Rajun joukkue: Lauri Punto, Paavo Riihivaara, Matti Kallio, Seppo Ahtikoski, Pentti Huovila, Alpo Uurto ja Jukka Haukka.

Rajun toiminta hiipui pikkuhiljaa 1960 -luvulla ja päättyi lopulta 1970 -luvun alussa. Lopulliseksi "niitiksi" on mainittu koulukyyditykset sekä peruskoulu-uudistus, jonka yhteydessä SOU lopettettiin ja tilalle tuli Koululiikuntaliitto. Peruskoulu-uudistus muutti entisen kahdeksan vuotisen oppikoulun kolmivuotiseksi: ala-asteella 6 vuotta, yläasteella 3 vuotta ja lukiossa 3 vuotta. 1960 -luvulla urheilijakatoon vaikutti varmastikin Kiikassa ja Punkalaitumella alkaneet oppikoulut, mutta toisaalta samaan aikaan Vammalaan sisäänotettujen määrä kasvoi katoa nopeammin. 1970 –luvulla alkaneet koulukyyditykset veivät oppilaat pois keskustasta – aiemmin monet asuivat koulun vuoksi keskustassa - ja näin iltapäivän ja iltapuolen harrastajien määrä romahti. Samaan aikaan opettajien tehtävät osin muuttuivat ja heillä oli täysi työ hoitaa omat hommansa – näin entiset opettajat Alpo ja Paavo.

Paluu "Rajun historiaa -sivulle"

Paluu kotisivulle