Tällä kertaa esittelyvuorossa on 60- ja 70 -luvuilla Tyrväällä näkyvästi esiintynyt Kari "Nukke" Nieminen. 60 luvulla Kari muistetaan hyvin erilaista tapahtumista sektorilla Lousaja Likkojenranta, myöhemmin hän vaikutti Puistokatu Marttilankatu alueen nuorisotapahtumissa.
Kiitos vaan, vaikken ollutkaan usein
missään katutapahtumissa kuten esittelystäsi voisi kuvitella.
Vaikutit aikanaan monessa mukana, mutta urheilussa et erityisesti "kannuksia niittänyt" miksi näin?
Aloitit vaikella kysymyksellä. Täytyy myöntää ettei se urheilu sattunut olemaan minulla nuorenpana ykkössijalla. Urheilessahan tuli ihan hiki. Kaikenlainen retkuilu oli myös jonkinlaista muotia noina aikoina. Ihmiset kun vanhenee ja muuttuu niin arvostuksetkin muuttuvat. Itse kiinnoistuin kuntoliikunnasta armeija-aikana. Siellä kun ei ollut sen parempaa tekemistä. Olen niistä päivistä lähtien harjoittanut jonkinlaista liikuntaa vaihtelevalla aktiivisuudella.
Minkälaiset muistikuvat Sinulla on Mantsusta?
Kyllähän minäkin siellä kävin, huojumassa luistimilla lätkämaila tukena, mutta useimmiten tupakilla vaan. Mantsussa aloin käydä sen jälkeen kun olimme muuttaneet Vammalaan. En ollut koskaan hyvä lätkässä ja luistelussa, aloitin ne hommat suhteellisen vanhana, oppikoulun ensinmäisellä luokalla ja lopetin siihen, kun sain Ronkasen Ellin (Esa) mailasta silmakulmaani.
En muista varmasti, mitä tuli pelattua. Killi tuntuu tutulta, mutta en ole varma että muistanko sen pelistä vaiko Tourosen Killistä, jonka varmaan muistat. Uurron Alpo voi todistaa etta lopetin aktiivi urheilun noin 15 vuotiaana.
Tarkistimme tämän urheiluhomman Uurron Alpolta ja hän vahvisti sanomasi.
Terveiset Uurron Alpolle vaan.
Näemmekö Sinut jonakin vuonna mukana Killin MM-kisoissa?
Toivottavasti, mutta vain yleisön joukossa.
Nimi "Nukke" on syöpynyt hyvin tyrvääläisten mieleen, mutta mikä on nimen tarina?
En muista tarkasti, kuka nimen keksi tai miksi. Siihen aikaan oli sellainen laulu kuin Nukke Nieminen.
Olit eräs tunnetuimmista paikallisista koululaispolitiikoista. Kuinka helppoa oli mieltää amerikkalainen kaksipuoluejärjestelmä, kun Suomesta niitä löytyy vuodesta riippuen 10:stä¼15:sta.
Minulle puolue määrä ei ole lainkaan tärkeää, kunhan niitä on enemmän kuin yksi. Pidin aina Suomen kunnallis vaaleja maailman tyhmimpinä kampanjoina, niissä kun välillä luvattiin poistaa Suomen työttömyytä ja tehdä muuta sellaista mihin sillä tasolla ei välttämättä kyetä. Täällä kampanjointi vie todella mielenkiinnon pois politiikasta. Presindentin vaalit menettelevät, mutta mitä alemmalle tasolle mennään vaaleissa, niin sitä likaisemmaksi menee vastustajan herjaaminen.
Vieläkö demokraattien ja republikaanien välinen "kädenvääntö" jaksaa innostaa?
Ei, vaikka väännetäisiin kättä Monicasta.
Onko muistissasi jo(itakin)kin erityinen tapahtuma menneiltä ajoilta?
Vastaus olisi paljon helpompi valita, jos pitäisi muistella jotain tiettyä henkilöä. Sellaisia kivoja muistoja, joihin liittyy eri henkilöitä eri ikäkausina tulee paljon mieleen. Tosin paljon niistä on omia tai kavereitten toilauksia, joista ei viitsi puhua tai sitten ne vaan ovat kivoja asioita ainoastaan itselle. Tarkan pohdinnan tuloksena kerron kuitenkin sen tapahtuman mikä tuli ensinmäisenä mieleen: VIUHAHDUS.
Sehän oli jonkinlainen lyhytaikainen muoti-ilmiö joskus silloin. Itselläni on kyseenalainen kunnia olla olla Vammalan ensimmäinen viuhahtaja yhdessä Parikan Karin ja Kärjen Penan kanssa. Muistan sen olleen joku lauantai iltapäivä loppukeväällä. Olimme jostain syystä oppikoulun takana olevalla rantakadulla (en muita kadun nimeä) varmaankin miettimässä maapallon menoa. Joku sitten keksi (Parikka varmaankin), että eiköhän viuhahdeta. Ei mennyt kuin silmänräpäys kun lähdettiin. Siitä vaan, ensin sitä rantakatua, sitten jostain Pilven takaa Marttilan kadulle, oppikoulun edestä ja kirjakaupan nurkalta alas katua pitkin takaisin sinne rantakadulle. Vaikka en ollut silloin mitenkään erityisessä huippukunnossa, niin vieläkin tuntuu siltä että tein silloin kaikkien aikojen nopeusennätykseni. Ainoa asia mikä minua on juoksusta vaivannut, on se että en muista nähneeni koko juoksun aikana yhtään yleisöä.
No tämähän osoittaa Sinun olleen selkeästi urheilumiehiä olet jopa ollut tuomassa uutta urheilumuotoa paikkakunnalle.
Sinusta ei olekaan muutamaan vuoteen kuulunut mitään, joten kerropa vähän missä nykyisin vaikutat?
Tämä paikka missä nykyisin asun on Lexington, pikkuinen kaupunki keskellä Etelä-Carolinan osavaltiota. Tämä on sitä USA;n kuuluisaa "red neck" aluetta. Etelä-Carolina on myös kuuluisa Golf kentistään, joten kaikki Vammalan golffarit tänne vaan.
Vai että oikein ison veden takana Amerikassa. Miten matka Liekovedenrannasta on sinne vienyt?
Ihmisten kohtalot määrää usein sattumat. Siitä on varmaan kyse minunkin kohdallani. Entinen työnantajani Suomessa tarjosi minulle parin vuoden komennus-sopimusta heidän USA:n toimipaikkaan, joka oli silloin Massachusettsissa. Kuinka ollakkaan se pari vuotta, jonka olimme aikoneet täällä Anna-Liisan kanssa olla, venähti seitsemään vuoteen. Sen jälkeen ei enää huvittanut Suomeen paluu, jossa olin noin puoli vuotta ennenkuin palasin takaisin tänne nykyisen työnantajani leipiin.
Miten vertailisit tyrvääläistä ja amerikkalaista elämäntyyliä toisiinsa, mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot ja toisaalta taas löytyykö mitään yhtäläisyyksiä?
Amerikkalainen elämäntyyli riippuu hyvin paljon siitä missä päin Amerikkaa ollaan. Onhan tyrvääläisillä eroja saamelaisiin ja hesalaisiin. Suurin osa amerikkalaisista asuu pikku kaupungeissa, samanlaisissa kuin Vammala, joten se on samanlaista. Eroja on ehkä helpompi huomata asuinpaikasta huolimatta. Amerikkalaisille on kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen tärkeää. Ihmiset viettävät paljon aikaa myös muiden kuin perheen jäsentensä kanssa. Uskon, että juuri tuosta ihmisten kanssakäymisen halusta johtuu, että täällä hoidetaan vapaaehtoisesti "talkoilla"monet sellaiset asiat, joihin Suomessa on totuttu vaatimaan julkisia palveluja.
Kun olet ollut noinkin monta vuotta maailmalla, niin oletko säilyttänyt kontakteja Suomeen ja/tai nykyisiin tai entisiin tyrvääläisiin?
Olen aika paljon yhteydessä Suomeen - entiseen työn antajaani - jo työni vuoksi. Äitini ja pari sisarustani asuvat siellä Tyrväällä. Muihin "nyky Tyrvääläisiin" en ole ollut paljoa yhteydessä, jos en huomioi joulukorttia, jonka lähetin Sillanpään Mikalle pari vuotta sitten. Vastausta ei koskaan kuulunut, niin se kommunikaatio kuivui siihen - syy on varmasti postilaitoksen. Nyt sähköpostiaikakautena yhteydenpito on entisestään helpottunut. Entisistä tyrvääläisistä olen silloin tällöin jopa nähnyt Kärjen Penttiä ja Sunin Jussia, Saineen Seposta en ole kuullut vähään aikaan.
Oletkos muuten kuullut, että Mika on ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa?
Olen kyllä kuullut hänen ehdokkuudestaan. Toivotan kaikkea onnea hänelle ja ollakseni puolueeton myös kaikille muille Tyrvään ehdokkaille.
Amerikkahan tiedonvaltatien kotimaa miten se näkyy päivittäisessä elämänmenossa?
Itse en näe sitä paljoakaan. Paitsi jos unohtuu töissä miettimään asioita ja lopettaa näpyttämisen, niin screenille tulee CNN uutiset, sää tai pörssikurssit pyörimään internetistä. Ja sitten sitä unohtuu niitä katselemaan.
Kuinka paljon hyödynnät sähköpostia tai Internettiä päivittäin työssä tai vapaa-aikana?
Sähköpostihan on hyvää vauhtia syrjäyttämässä faxin. Sitä tulee käytettyä paljon. Työssä en käytä internettiä kuin erittäin harvoin. Vapaa-aikana luen joskus hesaria tai muuta lehteä joskus kuuntelen YLE:n radiouutisia netissä.
Oletko aiemmin vieraillut tyrvään alueen webbisivuilla?
Olen yritellyt kaikilla tyrvää ja vammala hakusanoilla löytää jotain mielenkiintoista. Sieltä on löytynyt Vammalan kaupungin sivuja, ammattikoulua ja käsiteollisuus koulua. Tyrvään Sanomat ehdottomasti kiinostaisi, kunhan he saavat sivunsa valmiiksi.
Minkä tyyppisistä tietoutta haluaisit saada kotikulmilta luettavaksi sinne suureen maailmaan?
Periaatteessa mikä tahansa paikallinen
uutinen on aina mielenkiintoinen. Tästä tuli mieleeni, että kävin noin vuosi tai pari
sitten Aamulehden sivuilla. Eräs kerta he julkaisivat yleisö kyselyn tuloksen, jonka
mukaan suurin osa "netti lehden" lukijoista halusi lukea paikallisuutisia eikä
yleismaailmallisia isoja uutisia.
Minusta asiahan oli selvä, että näinhän sen pitää olla. Annoin Aamulehdelle lukijapalautteen, jossa kerroin, että turha minun on täältä käsin lukea heidän lehtensä sivuilta Clintonista. Sitä tietoa saa muualta paljon helpomalla. Sivujen hoitaja vastasi minulle ystävällisesti ja lupasi laittaa Vammalasta jonkin uutisen oikein etusivulle, heti kun joku sopiva aihe löytyy. Seuraavana päivän pääuutinen oli Hukkasen kalaliikkeen myrkkykala jupakasta jossain Saksassa. Niin, että ehkä ne uutiset voisi sittenkin olla ehkä hiukan positiivisempia
Kiitos Kari näistä tiedoista. Olet
toiminut uudisraivaajana ja avannut Tyrvää Amerikka yhteistyön, toivottavasti
kuulemme Sinusta ja Anna-Liisasta jatkossakin lisää.