Allan Liuhalan yhteenveto Rajun toiminnasta Tyrvään Yhteiskoulun matrikkelissa 1954.
URHEILUHARRASTUKSET
Viisi vuosikymmentä on Tyrvään Yhteiskoulun suojissa ammennettu oppia ja viisi vuosikymmentä on tämän opinahjon piirissä urheiltu. Myötäsyntyinen kisailun vietti on saanut oppilaspolven toisensa jälkeen järjestämään tiimellyksiä, joissa on mitattu taito, ja kilpailuja, joissa on punnittu kunto. Tuskin on toista oppilaitosta, jossa välitunneilla vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen olisi siinä määrin pompittu vauhdittomia hyppyjä kuin juuri tässä koulussa. Näiden spontaanisten mittelyjen ohella on miltei kaikista tunnetuista. urheilulajeista ammennettu iloa, virkistystä ja työkuntoa, ja jos lajit ovat loppuneet, on vilkas mielikuvitus keksinyt uusia kilpailumuotoja. Yleensä kuitenkin yleisurheilu, talviurheilu ja erilaiset pallopelit ovat olleet etualalla, ja näissä koulun oma urheiluseura Raju onkin kauneimmat laakerinsa niittänyt. Suppea esitys voi kuitenkin antaa vain pintapuolisen kuvan vuosikymmenien tapahtumista. Nimiä jää pois, monia kilpailuja mainitsematta. Mutta varmaa on, että Tyrvään Yhteiskoulussa jos missä on oivallettu, että urheilu on ruumiille sitä mitä lukeminen ajatuksille.
Ivar Wilskmanin kylvämä suunnitelmallisen liikuntakasvatuksen siemen oli jo juurtunut ja alkanut kasvaa silloin, kun Tyrvään koulu v, 1904 avasi ovensa pitäjän ja lähiseudun nuorisolle. Varsinkin syksyllä ja keväällä on usein oltu palloa lyömässä, talvella taas hiihtämässä ja luistelemassa, kertovat koulun alkuaikojen vuosikertomukset. Potkupallo kuului myös jo varhain ohjelmaan. Koulun toverikunta ja raittiusyhdistys ymmärsivät alusta alkaen urheilun merkityksen fyysisenä ja henkisenä kasvattajana. V. 1912 kehittyneimmät oppilaat perustivat voimisteluseuran, josta siten tuli Rajun edelläkävijä. Virikettä tuli myös ulkoa päin. Tukholman olympiakisojen ja hymyilevän Hanneksen voittojen innoittamana Satakuntalainen Osakunta lahjoitti v. 1912 koululle kauniin kilven, josta sitten luokat keskenään kilpailivat. Tytötkin olivat mukana. Kovia mittelyjä käytiin useana vuonna Eero ja Kosti Salosen sekä Ville Syväsen ollessa hallitsevia hahmoja.
Urheiluelämä poti vapaussodan ja koulun palon jälkeen ymmärrettävästi anemiaa, mutta pian elvyttävät tuulet alkoivat taas puhaltaa. Murroskausi jäi taakse ja urheilun uusrenessanssi alkoi Tyrvään koulussa, kun. osakunta v. 1924 lahjoitti uuden urheilupalkinnon tällä kertaa kuvanveistäjä Emil Cedercreutzin muovaaman pronssisen seinäkilven ja kun toverikuntalaisten keskuudessa herännyt ajatus oman urheiluseuran perustamisesta johti v. 1926 Rajun syntymiseen. Heikki Hosian ja Urho Pahlmanin johdolla lähdettiin taipaleelle. Rajun jäsenistöön kuului tällöin monta kovaa poikaa. Tosin Suomen väreja kunniakkaasti olympiankin areenalla puolustanut Hannes Torpo oli jo jättänyt koulun, mutta jälkikasvu oli taattu. VI luokan oppilas Heikki Mäkinen ja V luokan Rikhard (Riku) Söderman alkoivat jo tällöin osoittaa leijonankynsiään. (Edellisestä tuli sittemmin mestarikolmiloikkaaja, neljännesmaileri ja moninkertainen maaottelumies, jälkimmäisestä taas eturivin puolimaileri, jonka loistavat juoksijanlahjat hautautuivat sitten lääkärin valkoisen takin alle). Raju osallistui menestyksellisesti suojeluskunnan kilpailuihin joukkue- ja viestinjuoksuista aina hiihtoammuntaan saakka, järjesti vuosittain omia mestaruuskilpailujaan niin kesä- kuin talviurheilussakin ja osoitti sellaista elinvoimaa, että poikaoppilaiden harrastuksista oli urheilu ylivoimaisesti ensimmäisenä niin kuin Rajun puheenjohtaja Paavo Simula varapuheenjohtaja Tuure Junnilan myötäilemänä v. 1929 kirjoitti. Nyrkkeilyäkin harrastettiin, varmaankin opettajakunnan kauhistukseksi! 1920-luvun lopussa oli Aatos Tala koulun urheilukuningas. Muita tämän vuosikymmenen nimiä olivat Kalskeen, Soivion ja Pihan veljekset, Erkki Kuutti, Aarre Koskela, Jouko Saikkala, Eero Tamminen, Pekka Vitikkala jne. Voimansa tunnossa Raju haastoi Kokemäen yhteiskoulun yleisurheiluotteluun, mutta voitto meni pariinkin otteeseen Tulkkilan pojille. Pesäpallossa olivat v. 1930 vain porilaiset Satakunnan kouluista tyrvääläisiä parempia.
Tiivis tahti jatkui sitten koko 1930-luvun, vaikka krooninen varojen puute haittasikin Rajun toimintaa. Monia kilpailuja käytiin, Jouko Noren niitti mainetta sisähypyissä ja väläytteli kentälläkin kykyjään, jotka sitten veivät hänet aina Euroopan mestaruuskilpailujen hopeamitaliin saakka. Välitunneilla loikittiin jatkuvasti kolmee loikkaa, luokat järjestivät keskenään vuosisadan yhteenottoja niin nahkakuulan kuin hyppyjen ja juoksujenkin merkeissä ja monelle jäi näistä mittelyistä urheilumuistojen aarreaittaan kirkkaasti loistavia jalokiviä. V. 1940 koulu oli Satakunnan oppikoulujen yleisurheilumestaruuskilpailujen isäntänä Kaalisaaressa. Anders Nilsson oli silloin pistämätön korkeushypyssä ja muutenkin koulu kunnostautui. Mielittiin myös erityisesti pikaviestin voittoa ja siksi pantiin minut, joukkueen heikoin ja nuorin viimeiseksi viestinviejäksi sillä perusteella, että Anders & kumpp. saattaisivat alkuosuuksilla ottaa muilta luulot pois. Strategia ei aivan onnistunut, sillä kun ankkurina oli kolmasluokkalainen, oli hän tietysti vasta kolmantena rnaalissa. Maaottelumarssiin v. 1941 koulu osallistui lähes sataprosenttisesti.
Sota-aikana urheilutoiminta sai luonnollisesti väistyä tärkeämpien tehtävien tieltä, mutta aseiden pauhun tauottua uudestisyntynyt Raju lähti jälleen helmikuussa 1945 uusin voimin taipaleelle sellaisella määrätietoisuudella, että Risto Tainiolla oli täysi työ puheenjohtajan ohjaksien pitelemisessä. Nokian yhteiskoulusta saatiin jokavuotinen kelpo vastustaja yleisurheilussa. Tyrvääläiset ovat yleensä näissä otteluissa vetäneet pitemmän korren. Pesäpalloa on pelattu mm. Lauttakylää vastaan, Vammalan katuviestissä on näytetty kantapäitä muille, puulaakijalkapallossa on oltu menestyksellisesti mukana, hiihdossakin on kunnostauduttu, liikuntaharrastuksen piiriin on vedetty uusia lajeja ja uusia joukkoja jne. Tällä haavaa urheilun valtimon syke on koulussa voimakkaampaa kuin ehkä koskaan ennen laitoksen historiassa. Urheilu ulottaa nyt rönsynsä muodossa tai toisessa todennäköisesti jokaiseen koulun oppilaaseen ja luo siten kestävää ja tervettä yhteishenkeä.
Allan Liuhala