TULOKSET:MM-KILLI 2000 TULOKSET
Sopiminen käyttöön finaaleissa
Tämän vuotinen kilpailu käytiin edellisvuosia huomattavasti miellyttävämmissä olosuhteissa, lämpötila oli plussan puolella ja aurinkokin pilkisti ajoittain – ei kuitenkaan sisälle jäähalliin. Juniorisarja oli jaettu ensimmäistä kertaa kahteen osaan eli nuorempiin ja vanhempiin. Tämän uudistuksen tarkoituksena oli kompensoida iän ja fyysisten kokoerojen vaikutus lopputuloksiin sekä antaa samalla mahdollisuus lajin nuorimmille harrastajille päästä “nauttimaan” hermoja raastavasta finaalitunnelmasta.
Nuorten sarjoissa käytettiin ns. perinteistä pistelaskujärjestelmää, kun taasen veteraanisarjassa käytettiin – ensi kertaa loppukilpailujen historiassa – sääntöjen suomaa mahdollisuutta sopia uudet pisteet ennen kilpailun aloittamista, siis soveltaa perinteisestä pistelaskujärjestelmästä poikkeavaa määräytymisperustetta. Veteraanien pisteet: pystyputket 10 pistettä, vaakaputki 20 pistettä, pysty- ja vaakaputken yhtymäkohta 30 pistettä, yläkulmat 5 pistettä, muu maalin keskiosa 1 piste, maalin katolle jäävä kiekko 50 pistettä ja yli- tai ohilaukaus (= ohilaukaus) –5 pistettä.
Maalin katolle jäävä kiekko (50 pistettä) on perua ajalta, jolloin Mantsussa ei enää ollut päätyverkkoja. Vieraan pojat, Samppa ja Jussi, pelasivat Killiä usein vielä valojen sammuttamisen jälkeen, jolloin yliammuttu kiekko päätyi yleensä hankeen ja samalla hukkaan – seurauksena oli tietenkin pelin keskeytyminen ja kotona ”punoittava takalisto”. Kiekon saaminen teräslankamaalien katolle on huomattavasti vaikeampaa ns. hetekaefektin vuoksi, kuin nykyisiin naruverkkomaaleihin. Jatkossa kannattanee tämän osalta muuttaa pisteytystä tai sitten siirtyä loppukilpailuissa alkuperäisten maalien käyttöön, tämä tietenkin edellyttää maalien standardisoimista ja kansainvälistä hyväksyttämisprosessia.
Kaikissa sarjoissa käytettiin 6+3 laukauksen menetelmää, jossa pisteet laskettiin yhteen kumulatiivisesti – aiemmissa kilpailuissahan kolme viimeistä kierrosta on aloitettu nollatilanteesta.
Nuorempien junioreiden kilpailusta oli odotettavissa tasainen, sillä tolppa- ja ylähirsilaukausten arveltiin ennakkoon olevan harvassa – näin juuri kävikin. Kilpailun ainoan tolpan ampui neljännellä kierroksella Eetu Mäkinen, muuten nähtiin useita ylä- ja alakulmia sekä muutama harmittava ohi-/ylilaukaus. Kuuden kierroksen jälkeen kolmen kärki oli tasainen: Vesa Salmela (15 p.), Eetu Mäkinen (13 p.) ja Timo Salmela (12 p.): Kolmella viimeisellä kierroksella Eetu ja Vesa ampuivat yli, yläpesään ja keskelle, kun taas Timo nakutti kerran yläpesään ja kahdesti keskelle. Tästä seurasi se, että Timo Salmela nousi ykköseksi ohi Vesan ja Eetun 18 pisteellä, kakkoseksi tuli Vesa Salmela 15 pisteellä ja kolmoseksi Eetu Mäkinen 14 pisteellä. Kilpailun suurin yllättäjä ja samalla nuorin osanottaja oli neljänneksi sijoittunut Valtteri Vieras (s. 1996) 12 pisteellä.
Vanhempien junioreiden osalta nähtiinkin sitten odotusten mukaista kiekonkäsittelyä. Ensimmäisellä kuudella kierroksella tärähtelivät niin tolpat kuin ylähirret. Yleisölle tarjottiin kaiken kaikkiaan 11 yllähirttä ja 3 tolppaa, joista kuudennella kierroksella 6 ylähirttä ja yksi tolppa. Tässä vaiheessa kolmen kärki oli Jussi Virtanen (37 p.), Juuso Nieminen (31 p.) ja Petri Heiskala sekä viime vuoden kakkonen Jussi Torikka (21 p.). Seitsemännellä kierroksella Jussi Virtanen ampui yläpesään (4 p.), Juuso Nieminen ja Petri Heiskala keskelle (1 p.) sekä Jussi Torikka ylähirteen (15 p.) nousten tässä vaiheessa ykköseksi kolmen pisteen keulalla kaimaansa. Kahdeksannella kierroksella Jussi Virtanen ja Joni Sillanpää ampuivat keskelle (1 p.), ja kaikki muut yläpesään (4 p.), joten Jussi Torikan johto oli jo 6 pistettä Jussi Viitaseen. Jännitys tiivistyi viimeiseen kierrokseen: Jussi Virtanen, Juuso Nieminen ja Joni Sillanpää ampuivat yläpesään (4 p.), Petri Heiskala alapesään (2 p.), Tuomas Apiainen täräytti ylähirteen (15 p.) ja Jussi Torikka ohi (-3 p.), mikä merkitsi samalla voiton lipeämistä Torikan hyppysistä vaivaisen pisteen erotuksella Jussi Virtaselle (46 p.), kolmanneksi sijoittui Juuso Nieminen (40 p.). Merkittävää kolmen viimeisen kierroksen osalta oli se, että vain Jussi Torikka ja Tuomas Apiainen ampuivat ylähirteen, kukaan ei osunut tolppaan, yläpesiä nähtiin sitäkin enemmän – ylähirsi- ja tolppayhdistelmän taika säilyi edelleen. Kokonaisuutena voidaan todeta juniorisarjojen tason nousseen edellisvuodesta.
Veteraanisarjassa oli ennakkoon odotettavissa kihelmöivä kilpailu, olivathan kisassa mukana edellisvuosien maailman mestarit Kari Liuksiala ja Pertti Lempinen sekä ”ikuinen kakkonen” Jukka Karlsson, lisäksi monta muuta potentiaalista voittajaehdokasta. Nopealla laskutoimituksella saatiin finalistien keski-iäksi 40,3 vuotta eli kutakuinkin sama aika, kuin Mantsun kentällä on ollut jää.
Kuuden ensimmäisen kierroksen kolmen kärki oli ”yllättäjä” Ari Rautanen (60 p.), hallitseva mestari Pertti Lempinen (52 p.) ja Kari Mäkelä (43 p.). Verrattaessa alkukierrosten saldoa viime vuoden vastaavaan – Kari Liuksialan kolmeen ylähirteen – voidaan todeta kilpailun pysyneen tasollisesti entisen kaltaisena. Ari Rautanen ampui kaksi tolppaa ja yhden putki- ylähirsiyhdistelmän, Timo Mäkinen kaksi ylähirttä ja yhden tolpan sekä Pertti Lempinen kaksi ylähirttä. Toisaalta voidaan myös todeta, että ohilaukauksia tuli koko kilpailussa luvattoman paljon. Esimerkiksi Erkki Laakso ampui seitsemän (7) ohi yhdeksästä, vaikka TV –kuvauksissa tolpat kolahtelivat yhtenään – taisi tulla ”hyvänolontunne” liian aikaisin.
Seitsemännen kierroksen aluksi Timo Vesamäki räjäytti pankin ampumalla kiekon maalin katolle (50 p.), Jukka-Pekka Selin ja Jukka Karlsson ampuivat ylähirteen (20 p.), tolppia ei nähty vaan useita ohilaukauksia. Kahdeksas kierros oli murheellista katsottavaa: ainoastaan Kari Mäkelä ampui tolppaan, muut lähinnä ohi tai yläpesään. Ennen viimeistä kierrosta tilanne oli muuttunut sellaiseksi, että ykkösenä oli edelleen Ari Rautanen (59 p.), kakkosena Pertti Lempinen (58 p.) ja kolmosena Kari Mäkelä (54 p.), lähinnä kärkeä olivat uhkaamassa Jukka Karlsson (48 p.) ja Timo Mäkinen (44 p.). Viimeisellä kierroksella tiivistyi finaalin paine pelureiden suorituksessa. Ari Rautanen ampui keskelle (1 p.), Timo Mäkinen, Kari Mäkelä ja Kari Liuksiala tolppaan (10 p.), Jukka-Pekka Selin ylähirteen (20 p.) Jukka Karlsson yläpesään (5 p.), Pertti Lempinen yli (-5 p.) ja muut vähän minne sattuu. Näin ollen lopulliseksi järjestykseksi muodostui: voittaja ja vuoden 2000 maailman mestari Kari Mäkelä (64 p.), hopealle Ari Rautanen (60 p.) ja pronssille Timo Mäkinen (54 p.). Palkintosijojen ulkopuolelle jäivät niukasti hallitsevä mestari Pertti Lempinen sekä tupla kakkonen Jukka Karlsson (53 p.).
Kolme viimeistä kierrosta eivät tuoneet mitään uutta edellisiin vuosiin. Laukaukset olivat varovaisia, mailaa puristetaan ilmeisesti liian lujaa ja hommassa oli varmistelun makua. Jukka-Pekka Selin ampui historian ensimmäiset tuplaylähirret kolmella viimeisellä kierroksella, tosin hänen otteensa mestaruuteen oli kirvonnut alkukierrosten neljään ohilaukaukseen. Teoreettisen vertailun vuoksi Jussi Virtasen (46 p.) ja Jussi Torikan (45 p.) suoritukset olisivat tuottaneet samalla laskentaperiaatteella veteraanisarjassa 61 ja 58 pistettä, joilla olisi kamppailtu mitalisijoista. Toinen asia sitten onkin, miten juniorit olisivat sopeutuneet konkareiden joukkoon.
Mestarit areenalle !!!
Kilpailun koveneminen asettaa jatkossa järjestäjille sekä teknillisiä että taloudellisia paineita. Kiekon osumisen todentaminen pysty- ja vaakaputken yhtymäkohtaan kiihkeän loppukilpailutilanteen vallitessa on osoittautunut erityisen hankalaksi. Lääkkeeksi siihen lienee esim. pakkasen kestävän sinitarran tms. käyttäminen tai sitten siirtyminen kilpailusuoritusten videointiin ja erityisesti Killiin soveltuvan maalikameran käyttöön. Mistä sitten löydetäänkin riittävän nopea kamera, joka pystyy taltioimaan yli toistasataa kilometriä tunnissa viilettävän kiekon liikeradan sentti sentiltä?
Tampereen Radion Ritolan Helenan mukaan Tampereelle ollaan jo perustamassa Tyrvään Killin alaosastoa, joten imua lajin pariin tuntuu Nääsvillessä olevan. Helena myös asetti aiheellisen kysymyksen: miksi Juti ja Raipe loistavat poissaolollaan, kun Nurmisen Kaitsu kuitenkin on pramilla? Kysymys on mielenkiintoinen! Olisihan se hieno nähdä ”Mestarit areenalla” tyrvääläisyleisön ympäröimänä, mutta millaisia ovat ne taloudelliset resurssit, jotka jouduttaisiin täyttämään ”Mestareiden” saamiseksi mukaan?
Summa summarum
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta kilpailuiden onnistuneen odotetulla tavalla ja saatiinhan myös urheilullisesti hyvät ratkaisut ja samalla uudet mestarit. Erityisenä potkuna tulevaisuutta varten on tapahtuman näkyvyyden lisääntyminen niin radion kuin television välityksellä, eikä myöskään pidä unohtaa webin kautta lisääntynyttä kilpailuja seurannutta lukijakuntaa.
TULOKSET:
Veteraanit:
1. Kari Mäkelä
64 p.
2. Ari Rautanen
60 p.
3. Timo Mäkinen
54 p.
Juniorit (84 – 88 synt.)
1. Jussi Virtanen
46 p.
2. Jussi Torikka
45 p.
3. Juuso Nieminen
40 p.
Juniorit (89 ja nuoremmat)
1. Timo Salmela
18 p.
2. Vesa Salmela
15 p.
3. Eetu Mäkinen
14 p.
Lisäksi Kai Nurmisen mailan sai juniorisarjassa eniten pisteitä kerännyt peluri, eli Jussi Virtanen.
21.3.2000 palkittiin SM-Liigan parhaita pelaajia:
-Matti Keinonen -palkinto (runkosarjan tehopelaaja) - 1.
Kai Nurminen
-Aarne Honkavaara -palkinto (paras maalintekijä) - 1. Kai Nurminen
-Veli-Pekka Ketola -palkinto (runkosarjan pistepörssin voittaja) - 1. Kai
Nurminen
-Lasse Oksanen -palkinto (runkosarjan paras pelaaja/toimittajien valinta) - 1.
Kai Nurminen
-Vedonlyönnin kultainen kypärä - 2. Kai Nurminen
Kaitsu sai "metallia" kotiovietäväksi enemmän kuin jaksaa edes kantaa! Onnittelut Kaitsulle!