MM-KILLI 2004 TULOSANALYYSI
Nuoremmat juniorit aloittivat karsintakierroksen varovaisesti, mutta kuitenkin päättäväisesti. Yli kaksikymmentä pistettä latasivat heti kättelyssä Joni Kaski (24), Roope Lindholm (24) ja Valtteri Vieras (23). Näyttävimmät yksilösuoritukset olivat Roope Lindholmin ja Joni Kasken ylähirret sekä Valtteri Vieraan ja Kalle Korpelan tolpat. Finaali olikin sitten entisten vuosien kaltainen, eli alkukierroksen pistemäärät muuttuivat reippaasti. Kolmanneksi sijoittui, viime vuoden tapaan, Valtteri Vieras tasaisella 15 pisteen suorituksella. Toiseksi sijoittui, viime vuoden finaalin takkuilustaan sisuuntunut, Roope Lindholm 21 pisteellä. Voittajaksi nousi, alkukierroksen kärkikolmikon takaa, kahdella tolpalla ja muuten varmalla suorituksellaan 28 pisteen suorituksellaan Kalle Korpela. Sen verran maila taas puristi pelureiden käsissä, että finaalissa varmuus oli valttia.
Roope ampuu, kuva, Mäsi.
Juniorit (1993-)
Vanhemmat juniorit ottivat kisat vakavasti, sillä jo tuntia ennen kilpailun alkua alun toistakymmentä kaveria oli hallissa viimeistelemässä laukaustaan. Treeni näkyikin myöhemmin, varsinkin finaalissa. Alkukarsinnassa oli selkeästi yliyrittämisen makua, sillä hajonta oli melkoinen. Korkeimman pistemäärän ampui Juuso Nieminen (32) yhdellä ylähirrellä ja yhdellä tolpalla höystettynä, toisena oli tässä vaiheessa Henry Koivumäki (29) lähes samanlaisella sarjalla ja kolmantena veskari Tomi Lehtimäki kuudella pisteellä. Finaalin taso nousi karsintaa kovemmaksi. Kolmanneksi kamppaili itsensä Eetu Jokinen (22) yhdellä tolpalla ja kolmella yläpesällä. Toiseksi nousi Henry Tuomisto (25) yhdellä ylähirrellä ja muuten tasaisella suorituksella. Finaalin suvereeni ykkönen oli Juuso Nieminen (39), ammuttuaan yhden ylähirren, tolpan ja kaksi yläpesää. Juuso oli finalisteista ainoa, joka pystyi parantamaan jo hyvän alkukierroksen sarjaansa.
Mestareita palkitaan, kuva, Mäsi.
Juniorit (1988-1992)
Vuodet eivät ole veljeksiä,
totesi hallitseva mestari Kari "Topi" Salmela taiston tauottua. Sitä ennen tapahtui kuitenkin paljon, karsintakierroksella nähtiin huimia yksilösuorituksia ja myös dramatiikkaa. Parasta mainosta lajille olivat Kari "Kekka" Lahtivirran, Petri "Preksu" Tommilan sekä Juha "Alaska" Tienhaaran kolmenkymmenen pisteen Jackpot -laukaukset sekä kuusitoista ylähirttä. Finaalin nousivat Kari Lahtivirta (62), "Roismalan Welho" Kai Ylipekkala (55), Kari Salmela (45), Juha Tienhaara (40), Petri Tommila (35), sekä tasapistein kuudennella sijalla Jussi Vieras (32) ja Ekku Laakso (32). Merkittävää tässä vaiheessa oli se, että peräti neljä edellisvuosien mestaria, Kari Liuksiala, Pertti Lempinen, Matti Karlsson sekä maratontaulukon ykkönen Jukka Karlsson putosivat kamppailusta jo tässä vaiheessa. Toisaalta tapahtunut on merkki kilpailun kiristymisestä sekä lajin kansainvälisen tason noususta.
Finaali oli sitten entisten vuosien kaltainen, äärimmäisen kovatasoinen ja hermoja riistävä. Tuloksena oli Kari Lahtivirran ja Ekku Laakson Jackpotit sekä viisi ylähirttä. Seitsemänneksi tuli Juha Tienhaara (0), kuudes oli Petri Tommila (15), viides Kai Ylipekkala (25), neljäs Kari Lahtivirta (30), pronssille kamppaili Kari Salmela (35), hopealle Ekku Laakso (41) ja voittajaksi Jussi Vieras (45). Takaa tultiin taas finaalissa, kuten useina vuosina aiemminkin.
Ylipekkalan Kaitsun käsi taisi puristaa mailaa finaalissa tavallista enemmän, mutta myöhemmin illalla mies sitten räväytti. "Roismalan Welho" nosti, kaikkien epäilijöiden nenän edestä, luotsaamansa Huittisten ylpeyden, Lauttakylän Lujan, ensi kaudeksi Suomi -sarjaan. Samaan pystyi VaPS kaksi vuotta takaperin, mutta se prosessi päätyi totaaliseen fiaskoon. Kaitsun temppu on sen verran kovaa luokkaa, että saman suuruusluokan juhlia ei Huittisissa ole vietetty sitten helmikuun 1975, jolloin Remu & Hurriganes esiintyi Huhkolinnan parketilla ja veti "Get on Baby, Get on!".
Mestarit areenalla: Jussi, Ekku, Topi ja Mika.
Veteraanit (1987 ja vanhemmat)
Valtteri Filppula (nuorten MM-kisojen All-Stars -pelaaja sekä Detroitin varaus 2002) kunnioitti tapahtumaa toimittamalla nivaskan fanikuvia jaettavaksi tyrvääläiselle nuorisolle - tämän johdosta paikkakunnalta löytyy tusinan verran erittäin tyytyväisiä kavereita! Perusteina toiminnalleen Valtteri ilmoitti, että vaikka hän ei ole juuri Killiä semmoisenaan pelannut, on vastaavan tyyppinen kamppailu-urheilu tuiki tuttua. Valtteri kertoi myös viettäneensä satoja, ellei tuhansia tunteja Viherpuiston eli Vihkarin kentällä, joka on kuta kuinkin Mantsun kopio .