Syyssateita odotellessa!
Toimitus pääsi utelemaan, keväällä Tyrvään Globenissa Mantsun Veteraanien Training Campillä käyneeltä, snaipperi Kaitsu Nurmiselta syksyn uusista kujeista. Kevään tapaamisen aikaan tilanne miehen jatkon osalta oli auki. Mitä villeimpiä huhuja leviteltiin nettipalstoilla. Taidettiinpa jossain väittää Kaitsun siirtyvän nuottakalastajaksi Rymättylään kävelylegenda Reima Salosen aisapariksi. Heinäkuussa Hämeen Parasta Kiekkoa pelaava yhdistelmä ilmoitti Kaitsun kanssa tehdystä sopimuksesta ja pulinat loppuivat siihen!
Uuden kauden kynnyksellä on varmaan monenmoisia odotuksia?
No, ei tässä sen kummempia odotuksia ole, eli ei varsinaisesti uusia kujeita. Tärkeintä on saada peli taas maistumaan ja tuntumaan hauskalta. Kun saa vanhan iloisuuden takaisin, niin alkaa tulostakin syntyä!
Moni on kysynyt, mitkä tekijät motivoivat konkaria jatkamaan kaudesta toiseen?
On hienoa tehdä sitä työtä, mistä tykkää! Pariin viime vuoteen tilanne ei ollut aivan odotusten mukainen. Tiedän kuitenkin kokemuksesta homman olevan hauskaa. Tässä ammatissa täytyy pystyä toimimaan niin, että voi tarvittaessa hymyillä. Tähän mennessä olen ollut 100%:sti tyytyväinen uuteen seuraan! Toki oma leiviskä täytyy hoitaa niin, että isäntäkin on tyytyväinen!
Joukkueessa alkaa olla Sinua 15-20 vuotta nuorempia kavereita. Miten poikien kanssa pärjää?
Ei siinä sen kummempaa, alan miehiä kaikki. No, jos jotain eroja pitää hakemalla hakea, niin ehkä näkyvintä on se, että treenien jälkeen pojat menee kotiin valmiiseen pöytään, jossa odottaa äidin tekemät lihapullat ja muusi. Veteraanit ja nuoremmat ukkomiehet hoitaa itse tuon puolen.
Olet pelannut urallasi Suomen, Ruotsin, Sveitsin ja Amerikan liigoissa. Onko niistä jotain erityistä jäänyt mieleen?
Tohon on vähän vaikea vastata mitään eksaktisti. Eivät ne ihan samalla viivalla ole, mutta kyllä niitten väliltä eroja löytyy. Ruotsissa peli on taktisempaa ja siellä puolustetaan enemmän, kuin Suomessa. SM-liiga on taas lähempänä NHL:n pelityyliä. Sveitsin liigan pelillinen taso ei ole ehkä kokonaisuudessaan edellisten tasolla. Sitä voisi kuvata ”koohottamiseksi”, eli vauhtia on monesti enemmän, kuin taitoa, jolloin kiekko ei aina pysy lavassa.
Maajoukkueet kiersivät Sinua junnuaikoina ja olet viimeisiä 60 –luvulla syntyneitä pelureita, joita liigassa näkee. Mihin perustuu pitkä ja nousujohteinen urasi?
Enpä osaa sanoa, ehkä tähtien asento on ollut suosiollinen! Meidän ikäluokasta pelasi ikäkausimaajoukkueissa neljä, viisi kaveria. Mäkisen Timo taitaa olla lisäkseni ainoa, joka ylsi liigaan. Timo pelasi Saipassa ja Kalpassa.
Vakavat loukkaantumiset eivät ole Sinua onneksi liiemmin vaivanneet, mistä luulisit sen johtuvan?
No, tämän suhteen on ollut kyllä ehkä enemmän tuuria, kuin taitoa. Toisaalta lihashuolto on ollut vuosien varrella hyvää, toki tämänkin homman voisi tehdä vielä paremmin. Pelityyleissäkin on tietenkin eroja, toiset kohnottavat enemmän, kuin toiset.
Viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu suomalaisten junnujen tason olevan huonontumaan päin. Onko tilanne tosiaan näin?
Asiasta voi toki olla montaa mieltä. Junnuja sekä halleja on nykyisellään ihan riittävästi. Juniorivalmennus on vain mennyt liiaksi ”pelaajat ovat samasta muotista” -tyyppiseen suuntaan. Tällaisessa valmennusfilosofiassa ei pelureiden erikoistaitoja suosita ja pelaamisesta tulee tätä kautta ”robottimaista”. Koetaan ehkä erilaisten yksilöiden olevan enemmän sooloilijoita, kuin joukkuetta hyödyttäviä persoonia.
Kerroit keväällä aloittaneesi opiskelun pelaamisen ohessa, miten se istuu kiekkoilijan arkeen?
Pelaajayhdistys tarjosi mahdollisuutta käynnistää retail-merkonomi -tutkinnon suorittaminen. Aloituspaikkoja oli parikymmentä – 60 kaveria ilmoittautui heti mukaan! Opiskelu on pitkälti etäopiskelua, johon liittyy muutama lähiopetustapahtuma vuosittain. Sisältö on mielenkiintoista, painotus on käytännössä, soveltuen näin erinomaisesti pelaamisen oheen. Lähdin hommaan mukaan sillä mielellä, että ei opiskelusta mitään haittaakaan voi jatkoelämälle olla.
Mitä peliuran jälkeen?
Pelaan tällä hetkellä kauden kerrallaan. Kaikki riippuu kaikesta, miten paikat kestää ja/tai mitä elämä tuo tullessaan! Kaikki ovet ovat auki, mitään ei ole poissuljettu!
Kävit keväällä Mantsun Veteraanien Training Campilla vanhoilla kotikonnuillasi. Miltä kokemus maistui? Vieläkö Sinut nähdäänkö Tyrvään kentillä?
Se oli erityisen mukava kokemus monestakin syystä ja samalla hyvä näyttö jatkopestiä ajatellen. Mukana olen jatkossakin, kunhan vaan kalenterit saadaan passaamaan!
Palataan ajassa taaksepäin kaudelle 2000-2001, jolloin pelasit Amerikassa. Sopimus taisi olla Minnesota Wildin kanssa, pääosa kaudesta kului Cleveland Lumberjacksin rosterissa IHL:ssä. Millainen liiga IHL oli verrattuna NHL:ään?
NHL ja IHL olivat samanlaisia ammattilaisliigoja. IHL:ssä pelasi paljon kokeneita änäripelureita ja kaikki puitteet olivat kunnossa. Matkat taitettiin lentämällä, hallit olivat viimeisen päälle. Lumberjacksin kotimatsit pelattiin samassa hallissa NBA -korisjengi Cleveland Cavaliersin kanssa. Pelasin IHL:ssa sen historian viimeisen kauden. Liiga lopetettiin, koska kustannukset ilmeisesti karkasivat käsistä. Niin, ei sitä minun takia lopetettu! IHL fuusioitiin AHL:ään, jota voisi tänä päivänä kuvata nuorten nousevien kykyjen liigaksi. Kustannuksia siellä on leikattu mm. kulkemalla pelimatkat bussilla, jos mahdollista.
Hämeenlinnalaissopparit ovat tuttuja myös toimitukselle. Toimittaja edusti kaudella 1980-1981 Hämeen Jääkäripataljoonan I/1980 –ryhmää hyvällä menestyksellä. Lomia ja urheilukomennuksia kertyi 157/330. Samaan aikaan Pioneerikomppaniassa kiekkoili nuorten maajoukkueessa Kurrin Jarin laitalinkkinä esiintynyt Helkearon Mika. Nykyisin Panssariprikaatin edustuskiekon laiturina viilettää, Kaitsun kanssa keväällä junnuja kurittanut, Erkkilän Jussi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on Ruotsin Kelloggsin painattama T-paita, Kaitsun Frölunda -kaudelta.
Kuvat: Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen
ja Tyrvään Sanomien kuva-arkistot.
Muut lähteet: IHL:n entiset webbisivut sekä Kaitsun omakohtaiset kokemukset.