Rauman Kongot 10-2 voittoon!

Lauantaina 5.3.2011 käyty kiihkeä kamppailu päätyi Rauman Lukon veteraanien eli kongojen voittoon 10-2, erät 2-7 ja 0-3. Ottelu pelattiin 50 -luvun sääntöjä soveltaen, joten erän pituus oli 20 minuuttia ja puolia ei vaihdettu, mutta toisaalta kukaan ei joutunut kolaamaan kenttää. Koska Rauman kieli on pikkaisen omituista näin sisämaan ihmisille, niin on syytä avata termejä. "Kongo" on Rauman kieltä ja tarkoittaa konkaria ja/tai veteraania. Joukkue Rauman Kongot perustettiin aikanaan Lukossa pelanneitten kavereiden toimesta, jotta voivat höntsäillä riittävän kovien pelureiden seurassa. Raumalla on pitkä ja laaja kiekkoperinne, jonka seurauksena esimerkiksi yli kuusikymppisten pelaavia joukkueita löytyy tällä hetkellä kolme kappaletta. Nuorempien porukoita onkin sitten pilvin pimein!

Kongojen kokoonpano muuttui pikkaisen ihan viime metreillä parin sairastapauksen vuoksi, lisäksi yksi peluri ei kerta kaikkiaan saanut loma-anomustaan kotona hyväksytettyä. Tämän lisäksi Mäkelän Pikkis jämähti rekan kanssa Jyväskylään, joten kotijoukkueen kokoonpanoon tuli yhden pelurin mentävä reikä. Ottelusta ja sen kulusta ei tässä yhteydessä kannata sanoa vielä mitään veretseisauttavaa, sillä se videoitiin ja vasta lähempi tarkastelu tulee näyttämään, mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä ei! Paikkoja kyllä oli. Sekä ottelun alussa että lopussa nähtiin Masan ja Sellon näyttävät läpiajot, mutta kiekko pommi vastustajalle. Tahtopelaaja Sellolle maali olisi tehnyt erityisesti terää, sillä peluri siirsi olkapääleikkauksensa eteenpäin päästäkseen otteluun. Pakin näkövinkkelistä voidaan sanoa raumalaisten heitelleen lättyä lavan yli todella näyttävästi. Harmi vaan, että lähes joka kerta niistä seurasi myös maali. Villi veikkaus on, että asioihin maalivahtipeli, puolustuspeli, kahden suunnan peli, reboundit ja muutenkin pelaaminen loppuun saakka tulevat olemaan suurennuslasin alla. Toki tilastot, muistikuvat ja pelureiden tuntemukset ovat käytettävissä. Vuoden 1951 miesten joukkueesta palkittu, Paavo Riihivaara, pudotti aloituskiekon. Paavon kanssa samassa kentällisessä pelannut, Antti Levoranta, seurasi ottelua katsomosta.

Ottelutilastot:

A:n maalit:

B:n maalit:

Tilastot kertovat seuraavaa: VaPS, #58 Matti Karlsson (1+0), #57 Jussi Hakala (0+1), #14A Arto Vormisto (0+1), #13 Juha Peltovirta (1+0) ja #14B Juha Määttänen (0+1). Kongot, #31 Matti Packalén (2+0), #70 Raimo Mäkitalo (1+2), #40 Hannu Roos (0+2), #66 Matti Peltonen (3+1), #60 Pauli Uusi-Kilponen (1+4), #91 Esa Tommila (1+3), #26 Juhani Ahonen (0+3), #11 Tapio Uponen (2+0) ja #71 Aki Salminen (0+1).

Mielenkiintoinen yksityiskohta kotijoukkueen maalintekijöissä, Masassa ja Juhissa, on se, että molemmat ovat liha-alan ammattilaisten jälkikasvua ja kummallakin on pienkenttätaustat. Masahan aloitti uransa Aseman kentällä ja Juhis, Roismalan Gretzky, isänsä Makkaratehtaan takapihalle jäädyttämällä kentällä. Masa pelasi opiskeluaikoinaan 70 -luvun lopulla Raumalla ja Juhis oli kaatamassa Lukon E-junioreita jo 1972.

Masa edessä oikealla.

Kongojen Tapio "Nahe" Uponen ja Palloseuran Veijo Hakala hoitelivat alkuseremoniat rutiinilla. "Nahe" oli pelaamassa ensimmäisen kerran Kaalisaaressa jo 1958 ja sen jälkeen 1968. Veijo pelasi vuoden 1951 ottelussa Lukkoa vastaan sekä johdatti Kiikan Pallo-Kerhon voittoon Palloseurasta myös 1958. Kumpainenkin "Grand Old Man" ovat malliesimerkkejä nuoremmille, joten "iso käsi" näille miehille!

Mitä jos?

Spekulointi on mukava ja mielenkiintoinen laji. Näiden kahden kiekkokuninkaan osalta on pakko käydä pieni ajatusleikki siitä, olisiko Hakalan Veijo voinut olla ensimmäinen tyrvääläinen (Veijon tapauksessa kiikkalainen) SM -sarjapelaaja? "Nahe" pelasi Lukon toistaiseksi ainoan A-junioreiden Suomen mestaruuden voittaneessa joukkueessa 1958. Lukon 1963 miesten Suomen mestarijoukkueessa oli useita "Nahen" pelikavereita. Mies itse tahkosi kyseisellä kaudella Suomi-sarjaa Rauman Säpin riveissä tehoin (4+0). Veijo vastaavasti johdatti Kiikan Pallo-Kerhon voittoon Porin Kärpistä Parton suon kaukalossa 1958. Porin Kärppien jääkiekko hiipui saman vuosikymmenen lopulla ja sen otti ohjelmaansa Porin Karhut, joka voitti miesten Suomen mestaruuden 1965. Lisäksi RU-38 pelasi kaudesta 1964-65 alkaen myös mestaruussarjaa voittaen sen 1967. Näin ollen Rauma-Pori -akselilla pelasi 60 -luvulla kolme SM -sarjajoukkuetta ja niiden lisäksi useita Suomi-sarjajoukkueita. Tuskinpa mennään kovasti vikaan veikatessa, että Veijo olisi voinut pelata SM -sarjassa ja jopa voittaa Suomen mestaruuden, koska vuosina 1963-1967 niitä napsahti länsirannikolle peräti kolme kappaletta! Elämässä on usein tapana käydä toisin ja niin kävi tässäkin tapauksessa. Kotijoukkueessa oli vain kaksi peluria, joiden liikunnan opettajana Veijo ei ole ollut. Eri lajien Suomen mestareita ja muita mitalisteja on Veijon opetuksessa vuosien varrella ollut kymmeniä, viimeisimpien joukossa mm. Lehdon Mika.

Kotijoukkueen #10 kaatamassa Porin Kärppiä 1958.

"Nahe" kävi Kaalisaaressa 1958 Palloseuran debyyttiottelussa. Toinen joukkueen peluri, Matti "Mölli" Keinonen, nähtiin samaisella jäällä helmikuussa 1970. Jääkiekon sanotaan olevan yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli! Kyllä asiassa voi olla perää, mutta on se vaan niin perhanan mukavaa. Palloseuran ensimmäisen edustusjoukkueen kahdesta pelaajasta tuli lääketieteen tohtoreita ja professoreita.

Takana vasemmalta: valmentaja Heikki Aaltonen, pelaajat, Matti Joutsenvuori, Tapio Uponen, Jouni Jokela, Riku Männistö, Matti Keinonen ja Juhani Lehtinen. Edessä vasemmalta: Mikko Östman, Pertti Koskelainen, mv. Kari Vahanto ja Simo Saimo.

Lehtisen Jussi käynnisti tapahtuman tuttuun tapaan rutiinillaan - tähän oltiin totuttu jo 60-70 -luvuilla. Taustalla tuomarikolmikko Seppo Sundberg, Terho Eno ja Juha-Pekka Valtanen. Seppo kuuluu siihen paikalliseen pioneeriryhmään, jotka kävivät ensimmäisinä Koulukadun tekojäällä syksyllä 1961. Toinen samaan ryhmään kuulunut, kuvanottohetkellä katsomossa istunut, Kari Väätänen toi Rauman Kauppaoppilaitoksen joukkueen Vammalaan keväällä 1962. Tuomarikolmikko oli erittäin kokenut, mutta kukaan heistä ei ollut perustamassa Vammalan erotuomarikerhoa syksyllä 1961.

Essi joutui välillä vääntämään kovastikin!

Lähellä oli monta kertaan, mutta ei, kun ei!

Veijo peräpään lukkona ylivoimalla, ilman maalivahtia!

Ei päässyt tuomaritkaan helpolla! Vauhti huimasi päätä ja hiki pukkasi pintaan!

Esa "Kalle" Tommila on tehnyt Liigassa maalin "lämmäämällä" Jukka Tammen räpylän läpi. Samainen "Kalle" oli kahdesti häviämässä Palloseuran E-junioreille Vammalassa. Kysyttäessä, miten kaukaa Raumalta pojat joutuivat tappion jälkeen kävelemään kotiin? "Kalle" muisteli, ettei Euraa kauempaa!

Loppupeleissä Kongojen joukkue esiintyi 50-luvun kokoonpanolla, joka koostuu veskarista, kolmesta pakista ja kahdesta hyökkäysketjusta. Nykyisistä 25 pelaajan porukoista saataisiin mainiosti kaksikin joukkuetta. Vammalan Palloseura ja Rauman Kongot joukkuekuvassa. Takaa vasemmalta: Jukka-Pekka Selin, Esa Tommila, Matti Karlsson, Tapio Uusi-Kilponen, Hannu Roos, Saku Metsälä, Matti Peltonen, Kari Liuksiala ja Timo Poutanen. Keskellä vasemmalta: Juhani Ahonen, Raimo Mäkitalo, Tapio Uponen, Mika Männistö, Matti Packálen, Arto Vormisto, Juha Määttänen, Timo Mäkinen, Veijo Hakala ja Juha Peltovirta. Edessä vasemmalta: Teppo Lindholm, Jussi Vieras, Aki Salminen, Hannu Siivonen, Harri Heikkonen, Erkki Laakso, Pertti Lempinen ja Jussi Hakala.

Lehdon Mikan paita saatiin jäihin! "Juhlakalu" kättelee Hakalan Jarmon, takana Tuula Valtanen ja mikrofonin varressa Kari Widberg.

Tapahtumaa muisti myös Radio Suomi Kalpa-Ässät ottelun yhteydessä. Tyrvään omapoika, Kari "Topi" Salmela avasi sanaisan arkkunsa. Myös tekstiä saatiin nettiin: http://yle.fi/urheilu/lajit/jaakiekko/sm-liiga/2011/03/assat_itse_rauhallisuus_-_kalpa_hermoili_2412511.html

Paluu Hokki -sivulle

Paluu Pääsivulle

Kuvat: Ilkka "Pämpä" Metsälän ja Nälkälänmäen Urheilusosiologian laitoksen kuva-arkistot.