Mantsu, muistojen aitta

Mannerheimin kenttä, tuo öljylampunhajuisen, osaksi loppuunkuluneen pukukoppirähjän vartioima, Mantsun ikimuistoinen kenttä, jonka sisäsiisteyttä vartioi tiiviisti 70-luvun lopulla muistaakseni Napu, jykevä ja äreä kenttämies pitkine tukkineen, viiksineen, tuo pintaan nostalgisia hetkiä junioriajoilta. Ala-asteen alkuluokkalaisella oli monta huomioonotettavaa asiaa saapuessaan Mantsuun. Onko sopivasti porukkaa, että saadaan pelit, ei liikaa, että pääsee peleihin mukaan. Sakkeja tehtäessä on näytettävä itseään vanhemmalta, taitavalta ja yhtäaikaa hieman säälittävältäkin. On siinä yhteensovitettavaa. Sitä ennen on kuitenkin laitettava putkiterä-NHL:t jalkaan ja selitellä, että keväämmällä ostan Bauerit, kun ne on sillon paljon halvemmat. Varovasti on kurkattava koppiin, onko siellä kovia isoja jätkiä ja onko ne kännissä. Jos on, on parempi vaihtaa keltamustat pyörän tarakalla.

Ja ei kun kentälle. Laidan raosta näkee jo hyvissä ajoin onko tuttuja kentällä, kuuluukohan laidoissa olla noin paljon rakoja? Peli alkakoon! Olipa hyvä säkä, kun sai parilta isommalta lousajalaiselta puoltoääniä ja valittiin viimeisenä peleihin. Melkein kaikki otettiin mukaan, ollaan Nylundin Peppen kanssa samalla puolella. Isompia on kiva harhautella, kun ne suuttuu, muttei saa luistimilla kiinni kostaakseen, niin paitsi Ojalan Arkke, jota ei saa harhauttaa kuin maksimissaan kerran, toisella kerralla pitää antaa kiekko sille, se saa kiinni! Toisaalta mustelmat ja kuhmuthan kuuluvat jääkiekkoon, eikä kovat jätkät valita. Aittomäen Ketseä onkin jo tosi vaikea harhauttaa, niin ja Niemisen Makkoa, jos siinä onnistuu on kuin maalin tekis. Toisaalta, ne kyllä ottais kaikki peliinkin.

Pelattu on jo aikalailla, mutta kukaan ei o vielä hertsannut. Lyödäänkö vetoo kumpi hertsaa ennen, Ojalan Arkke vai Reunasen Ryyni? Ihan sama, tarkkana pitää olla, ettei harhauta väärällä hetkellä. Jokohan tänään pääsis laidan ylikin, eilen oli jo lähellä. Jos olis vielä hiukan nopeempi luistelija, niin ei tarttis edes yrittää, mutta toisaalta, onhan se aika jännää, eikä ne varmaan ihan tosissaan oo. Olis menny veto puoliks, kun Arkken täyty lähtee Aukeen kanssa kartsalle, ei tarvinnu kokeilla laidan ylitystä.

Jaaha, kai se on kotiin lähdettävä, kun valotkin on sammutettu jo ajat sitten. Keltamustat pitää vaihtaa tarakalla, kun kopit on pistetty lukkoon. Taitaa siellä vielä joku olla, kun kuuluu naisten naurua, ovet on kyllä lukossa. Ei muuta kun pyörän selkään ja Lousajaan. -Moro, tullaaks huomenna? -Oot sä tosissas, tottakai!

-Tulispa Tommilan Pete huomenna, niin näkis 92:t Bauerit.

by Kari Lahtivirta

Paluu Hokki -sivulle!