Mertalan Aarnin matkaa Uudessa Seelannissa seurataan mielenkiinnolla. Aarni lähti matkalle Juhannuksen jälkeen 2001 sekä opiskelemaan että yrittämään uran avausta paikallisella kiekkorintamalla. Ihan viime aikoina mies ei kotimaan kaukaloissa ole pelaillut, sillä viimeiset tilastomerkinnät ovat C -junnuikäisenä Palloseuran riveissä, mutta saapa nähdä, miten käy!
Aarni on siis ensimmäinen tyrvääläinen Uuden Seelannin kiekkoliigan
Training Campillä käynyt peluri ja näyttää aika todennäköiseltä, että
sopimus liigaankin vielä saadaan aikaan. => Sopimus tuli ja ensimmäinen
Uuden Seelannin mestaruusturnausmitalikin (1.9.2001).
Aarnin yliopistoon voi tutustua tästä: http://www.otago.ac.nz/ ja samaisen yliopisto urheilutoimintaan tästä: http://www.sportotago.co.nz/
Vuoden tapahtumiin pääse kätevästi käsiksi oheisten linkkien avulla:
Tervehdys Uudesta-Seelannista! (2.7.2001)
Tervehdys Uudesta-Seelannista! (2.7.2001)
Lentomatka
Helsingista
Christchurchiin oli tuskaistakin tuskaisempi. Ensin Lontooseen, sitten Sigaporen
kautta Melbourneen ja vihdoin Sydneyhin, jossa pakon sanelemana vietin yhden
vuorokauden. Koneessa Lontoosta Melbourneen istuin vanhan aussi-pariskunnan
vieressä. Se kokemus oli lannistaa mieleni jo alku tuhansilla kilometreillä.
Aksentti oli sietämättömän vaikeaa. Koneen hurinan ja yleisen hälinän lisäksi
pariskunta puhui viela hiiren hiljaa. Meikäläisen jatkuvien mitä-hä-kyselyiden
jälkeen he ymmärsivät jättää ralli-lontoota puhuvan suomipojan rauhaan...
Lontoosta lähdettiin Qantasin komealla koneella, ja luvassa oli viihdykkeitä isolta valkokankaalta. Mieleeni vilahti, etten tästä edespäin näe suomalaisia... Suomi olisi taaksejäänyt korpimaa täynnä omintakeisesti ystävällisiä ja hiljaisia ihmisiä. Mutta kattia kanssa! Ensimmäisenä viihdykeohjelmana oli Tommi Mäkisen haastattelu hulppeine rallikuvineen. En tosin tiedä oliko Qantasin viihdepäällikkö valinnut ohjelman Tommin hassun aksentin vai ajotaitojen takia. Olipa syy mika tahansa: pehmeä lasku outoon maailmaan oli taattu!
Käsitys siitä mistä Suomi maailmalla tunnetaan vahvistui, kävellessani pitkin lentokenttien käytäviä: Finlandia Vodka ja Mika Häkkinen. Ehei, listaan ei kuulu Nokia - sehän on tunnettu Japanilainen brändi!
Lento Sydneysta Chirstchurchiin oli kivenheitto verratakseni edellisten päivien kokemukseen. Ei edes takanani istuneen jatkuva selkärankani kenkäily tai vieressani istuneen kyynärpääkoputtelu voineet pilata elämäni parasta sightseeingia: Uusi-Seelanti otti minut vastaan upeine vuorineen. En pyri maalailemaan sanoilla näkemääni. Se vain tuntuisi avuttomalta vakuuttelulta siita, etta matka on tähän mennessa ollut antoisa. Ken haluaa, tulkoon itse katsomaan!
Valitessani vaihto-opiskelukohdetta monien mahdollisuuksien joukosta luin Uuden-Seelannin, Dunedinin ja Otagon yliopiston esitteistä moneen kertaan kuinka ystävällisiä ihmiset täällä ovat. Ajattelin, etta ompa heilla vanhentuneet markkinointi lauseet. Kukapa kertoisi esitteissään, etta "tule meille opiskelemaan, saat turpiisi joka toinen päivä". No, leukailu sikseen. Luettuanne muutaman rivin eteenpäin saatatte ajatella, etta nopeastippa se Mertalan poika on tullut aivopestyksi. Suurin kulttuurishokki tähän mennessä on ollut se, etta kaikki ihmiset ovat ystävällisiä. Eihän se piru vie voi olla mahdollista! Tarvitsee vissiin aloittaa paikallisille "hapan-naama-harjoitukset".
Rugby, rugby ja rugby. Ymmärtänette tämän kappaleen sisällön ensimmäisestä virkkeestä, joten jääköön tämä tähän.
Puitteet liikunnallisille harrastuksille ovat mainiot. Odotan innolla paikallista kevättä, jolloin pitäisi alkaa käytännön liikuntakurssini. Kurssin sisältöinä: purjehdusta, kiipeilyä, maastopyöräilyä ja vaellusta. En viitsi pitkästyttää lukijaa kuivilla listoillani.
Asuntolani on melkoinen kulttuurien kohtauspaikka. Täällä on edustettuina 38 kansallisuutta! Kukin puhuu englantia parhaaksi katsomallaan tavalla. Yhdestä aksentista on turha puhua! Skandinavisesta aksentista huolehtivat minun lisakseni Heikki helsinkiläinen ja muutamat ruotsalaiset ja norjalaiset.
Paikalliseen jääkiekkojoukkueeseen en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta varmasti senkin aika koittaa. Saa nähdä löytyykö joukkueesta tilaa yhdelle "vasemalle pakille"...
-Aarni-
Nyt oon sitten ollut ekaa kertaa jäillä. Pääsin mukaan paikalliseen A-sarjaan!! Pelaan Dunedinin joukkueessa. Uskomatonta, mutta totta, samassa joukkueessa pelaa kaks Uuden-Seelannin maajoukkuepelaajaa! No, ne ei pärjäisi Suomessa varmaan edes kakkos/kolmosdivarissa, joten taso ei päätä huimaa. Halli on kylmempi kuin... Kentän koko on noin puolet oikeesta kentästä, joten puitteet on aika kehnot. Reenit on kerran viikossa, ja turnauksia silloin talloin. Eka pitäs olla kolmen viikon päästä. Kamat saan seuran puolesta, joten ei valittamista!
-Aarni-
Nyt on hopeinen mitalli Uuden-Seelannin mestaruusturnauksesta tyrvääläisen kiekkoilijan kaulassa. Hävittiin ratkaiseva ottelu niukasti 2-1 Aucklandille. Ei paljon harmita, fiilikset oli korkeella!
Koitan saada Killin tutuksi yhdelle Uuden-Seelannin jääkiekon puuhamiehelle, omalle valmentajalle Steve Jacksonille. Tarkoituksena olis saada Killi mukaan taitokilpailuun, jossa muina osioina ovat luistelu, lämärin kovuus yms. ko. taitokilpailu käydään Southern Hockey Leaguen turnauksissa.
Myöhemmin tulee juttu turnauksesta, ja mahdollisesti mahdollisesta Killin tiestä Uuden-Seelannin kiekkokulttuuriin. (Aarnilla on käytössään MM-Killi 2000 video, toim.huom.)
Kattellaan, Aarni
Uudessa Seelannissa "Hockey" tarkoittaa näköjään samalla kertaa niin tätä kotoista jääkiekkoa kuin maahockeytäkin (tää olisi ollut tolle Allinniemen Timpalle aivan ihanne paikka). Ohessa on muutama linkki, joiden kautta aukeaa pikkaisen paikallinen meininki!
http://www.hockeycanterbury.co.nz/front.html
- http://www.harewood.co.nz/
http://www.geocities.com/planethockey/hockey.htm
- http://www.geocities.com/planethockey/hockey/new_zealand.htm
http://www.stuff.co.nz/inl/index/0,1008,0a1935,FF.html